Isn't that color a little bright for a ninja?

Meidän elämään? Agilityaagilityaagilityaagilitya.... Eikä sitäkään nyt mitenkään hirveesti. Oikeestaan voisin sanoa kirjoittaa viikkoflunssaa... viikkoflunssaa... viikkoflunssaa... ja sitä rataa. Ääneni sain kuitenkin tällä viikolla takaisin ja siksipä tähtäsin itsenäisesti treenaamaan keppejä. Kyllä, nyt aloitettiin ihan oikeasti ongelmien ratkominen. Ensimmäisenä olen päättänyt selvittää keppiongelman. Ohessa ollaan tehty myös kivoja irtoamispätkiä.
Kepit puolitettiin. Siis kuusi keppiä, ihan vaan selvennyksenä niille, jotka eivät varsinaisesti loistaneet/loista matikantunneilla. Ja ohjurit. Ja palkkana ei suinkaan kuollut lelu (mikä sekin on Egosta ihan mahtavin ikinä) vaan keksin vielä jotakin mahtavampaa... PUTKEN. ja tällä hetkellä... Egoa ei kiinnosta missä minä menen, mitä minä teen vai teenkö mitään. Egon maailmassa näissä harjoituksissa on ollut vain keppiviidakko, jonka takana häämöttää putki. Ja putken jälkeen lentävä revittä riepu. Joskus aivojen käyttö kartturillakin on ihan suotavaa näissä palkkausasioissa.
Seuraava askel olisi heittää toinenkin puolikas keppejä mukaan ja yrittää pitää yllä sama draivi. En usko, että tuon raitaeläimen kanssa siitä tulee mikään ongelma.

Paavokin on päässyt treeneihin mukaan. Ensimmäisellä kerralla ei tehty juurikaan muuta kuin putkesta putkeen rallittelua. Paavosta vaan homma oli parasta ikinä!
Seuraavalla kerralla, kun saavuin hakemaan Paavon radalle, otin Paavolta pannan ja samassa pieni spanielipoika olikin jo napannut lelun taskustani, sännännyt kentälle ja suoritti ihan oman agiratansa ja onnellisin koira koskaan. Tehtiinpä siis Paavon kanssa helppo rata (rimat siivekkeiden jaloilla... semmoset vauvakorkeudet) joka sisälsi kahdeksan hyppyä ja kaksi putkea. Kuva alla. Niin ja ideahan radassa oli se, että minen mennyt kymppiputken tuolle "paremmalle" puolelle vaan pysyin tuolla alalaidassa ohjailemassa Paavoa. Onnistui. Mikäpä ei?

Keskiviikkotreeneissä meillä oli taas Mari vetämässä treenejä. Aiheena putkisäännöt (mie tosin missasin ne säännöt, tai sitten ne olivat jotain itsestäänselviä? Tai sitten Egon kanssa homma oli vaan ihan sama, koska sinne se meni ja sieltä se tuli ja kun muisti pitää ääntä niin hyvin pienesti mutkittelikin oikeaan suuntaan...) ja välistävedot. Ego oli itseasiassa aika super, enkä minäkään ihan hirveästi pöhnäisestä olosta huolimatta onnistunut suoritusta torpedoimaan. Välistävedoista (joka olikin radan aivan loppuosassa) ei vaan meinannut tulla hevon... ja koira alkoi turhautua, kun välistä vedon jälkeen olisi itseasiassa pitänyt hypätäkin jokin este... ei voi tajuta. Mutta siinäpä taas meille lisää kotitehtäviä vihkoseen. Alkaa sivut täyttyä kotitehtävien osalta...
Mutta kontaktit olivat aika kivikset. Ego päättikin viihdyttää yleisöä juoksemalla puomia keskenään, koska se targetti oli siellä toisessa päässä! Ei pieni raitaeläin voi tajuta, että jos targettia ei ole toisessa päässä, että siinä pitäisi muka maahan asti mennä, ennen kuin pysähtyy ja vieläpä sitä, ettei ole sopivaa käydä maassa kääntymässä ja juosta puomi toiseen suuntaan targetin luokse. No ainakin se osasi pysähtyä ihan itsenäisesti ja koira taisi tykätäkin siitä juoksentelusta... Minulle tuli vaan tosin epäilyttävästi Spanielipojat mieleen tästä rallista ja olen aika varma, että keskenään ollessaan Paavo on kertonut Egolle parhaat vinkit agilityyn... Ego nimittäin teki tuon targetin luokse kääntymisen aika monta kertaa, ennen kuin lähti mukaani jatkamaan rataa...
Mutta on se vaan ihana. Ja kuolavana silmillä kertoi, että Egokin taisi tykätä touhusta.