Enemmän duoo kuin sooloo

Okei. Ette saa kymmentä faktaa, koska en ole tyytyväinen niihin.

Mutta sen sijaan saatte agilityhypetyspostauksen.

No siis meillähän alkoi agitreenit. Ollaan käyty kahdesti treenaamassa. Ekalla kerralla katteltiin radalla, miltä meidän kokoonpano näyttää ja vissiin ihan hyvin meni.
Ekalla kerralla mie vähän jostain syystä höntsäilin Paavon kanssa. Tai siis tiedättehän, no tiedätte jos olette olleet mun koulutettavana, että mie huudan aina, että nyt JUMALAUTA LIIKU! Arvatkaa mistä mulle sanottiin? no siitä etten mä laittanut ittestäni kaikkea likoon. JA SEKÖS NAKERSI. Paavo oli Pro. Ei sille vaan mitään mahtanut. Nimim. unohdin valssata muurilla ja jouduinkin lähettää Paavon kulmassa kepeille ja leikkaa aika pirun jyrkästi takana - ja Paavo kesti. Sittenpä otettiin uusiksi muutamalla fiksauksella ja radalla oli ihan eri meininki. Mie tein, Paavo teki. Me tehtiin. Ja maalissa oltiin.

Voitte vain kuvitella olinko hieman leija kun toisen kouluttajamme osa vastauksesta kysymykseen "menikö meillä hyvin", kuului jota kuinkin "ja tuo pari on niin pro, ettei kannata niiden takia paineita ottaa" ja mainittu tuo pari oltiin minä ja Paavo.

Ja sitten oltiin viime viikolla treenaamassa. Aurinko paistoi vielä lämpätessä, mutta sade alkoi rataa rakentaessa ja loppui kun toinen ryhmä alkoi rakentaa omaa rataansa meidän jälkeen.
Rata oli semmonen loogisesti etenevä rata ilman mitään suurempia nikkarointeja. Ja huokauksien huokaus. Mun Pulla on hieno. Mahtava, upea ja sitä rataa. Kunhan vaan tommosilla juoksuradoilla muistettais ne kontaktitkin...
Juu, tällä kerralla en voinut takaleikata kepeillä joten kai se oli vaan persjätöllä keppien jälkeen vaihdettava puolta. Ja kyllä, Pulla kesti sen. Kesti toisenkin kerran ja vielä kolmannenkin... Missä vaiheessa siitä on tullut noin varma - kaikessa?

Kouluttajamme taas huokaili, että haluaa kans tommosen ötökän. Miehän tosiaan juoksupätkillä heitin Pavelia keskenään jatkamaan suoraa ja kääntymään oikeelle esteelle ja itte juoksentelin seuraaviin tärkeisiin asemiin. Paavo on vain ihana. Jos Puomia ei lasketa. Jotkut kontaktit...

Eilen sitten kävin treenamassa keskenäni. Paavon kanssa treenattiin kontakteja ja kuten treeneissä todettiin, kyllä se ne osaa jos muistaa. Mun pitäis vaan muistuttaa sitä vähän tiukemmin.

Egon kanssa sen sijaan otettiin jo viime agitreeneissä ennen oikeiden treenien alkua kuutta keppiä ja herra pikku E teki keppejä kuin koskaan niissä mitään ongelmaa olis ollutkaan.
Niin kävi myös eilen, joten päätinpä sitten siirtyä haastavimmille vesille. Otettiin kontakteja ja Ego on jotenkin tosi liikuttava. Aalla Ego menee alas melkoisella raivolla, mutta kun sillä raivolla alastullessa ei varmaan ole edes minkään fysiikanlakien mukaista pystyä pysähtymään kontakteille ilman takapuolen luiskahtamista maahan ja parhaillaan pysähtyessään Ego teki kuperkeikan... Puomi sen sijaan on sen verran jännä, että alastulon Ego jostain syystä itse on päättänyt tulla lujaa _ravissa_ ihan varmuuden vuoksi. Fiksu otus.

Otettiin myös pitkästä aikaa kaikki muutkin esteet läpi ja katseltiin mitä pitää treenata. Ei meidän tarvitse näköjään treenata mitään muuta kuin ratoja ja sitten katselemaan kisoja...

Että semmosta. Onneksi elämässä on koirat ja agility. <3

ja pssst. http://files.kotisivukone.com/marin.kotisivukone.com/agirotu/mainosa4_iso.pdf