Se saattoi olla mikä tahansa. Eikä kukaan tiennyt mihin se sopi, ennen kuin melkein koko kuva oli valmis

No nyt on hiljaista kaikkialla. Allekirjoittanut kärsi ja kärsii edelleenkin syysflunssasta ja viime viikolla lähti ääni pariksi päiväksi kokonaan.
Koirilla oli siis kunnon löhöiöy viikko. Pentu tutustui naksuttelun saloihin ja Paavo pääsi kiertelee jakkaraa ilman ääniohjausta. Hienoja poikia.
Pennusta on tulossa koira. Ulkonäöltään koira on melko jalkaisa ja pöwwöturkki on alkanut hieman harventua.
Jonkun viikonlopun vietin isäni luona Jyväskylässä ja Pulla pääsi mukaani viettämään kaksinkeskistä laatuaikaa. Penneli jäi ystäväni hoiviin ja kaverini oli kolmenkin päivän jälkeen sitä mieltä, että hänen laukussaan olisi tilaa yhdelle Egolle...
Hyö olivat kuulemma käyneet keskustan lähettyvillä kävelyllä ja komentit olivat edelleen supikoirasta sudenpentuun. Olipa joku mies lähettänyt kasvattajalle terveisiä ja sanonut, että nyt on hienonnäköisen ja "oikean" rodun valinnut kasvatettavakseen. Niin että tällaiset terkut Seijalle! Unohtui mainita pentueen blogissa tällainen viesti.

Tällä viikolla oltiin pitkästä aikaa agiharkoissa ja meillä oli oikea kouluttajamme paikalla. Kouluttajamme on tällä hetkellä työssäoppimassa toisaalla, joten hänet nähdään seuraavan kerran ymmärtääkseni vasta joulun jälkeen.
Mutta olli hyvät treenit. Viikonlopun aikana oli ollut Mikko Nurmen ylimääräistä koulutusta, johon en itse päässyt Jyväskylän vierailun takia. Tehtiin Mikon tekemiä ratoja ja voi pojat.
Flunssa oli tehnyt tehtävänsä. Koiralla oli virtaa ja Paavo oli upea, mutta ohjaaja kusi koko homman ainakin kerrankin. Saatiin tehtyä kuitenkin ihan superpätkiä, kun kartturi vain pysyi tomerana ja Paavon mutkat juoksusuorien jälkeen olivat niin napit, ettei toista. Nyt kun olin päättänyt ja pakottanut itseni menemään nappaamaan melkein nenästä kiinni koiraa enkä ain huitonut käsillä "mene vaan" käskyttäen.

Kouluttajamme, Jenni, oli juuri sellainen, mitä kaivataan. Kun halusin päästä helpolla "UUDESTAAN!!!!" kuului käsky, kun muutaman askeleen ajattelin säästää saattelussa tai muutamassa mutkassa lähes pysähdyin... Jenni sanoikin, että hän ei päästä meitä luistamaan saatteluista ja toinen on sitten se mun käsi... ei ne eivät ole ylhäällä enää, siihen pantiin stoppi kesällä, mutta ne ovat kovin eloisat.

Pentunenkin pääsi halliin ja nyt keskityttiin vaan kahden riman yli juoksemista niin lujaa kuin lähtee. Hyvin pentu rentoutuu alkujännityksen jälkeen ja pystyttiin juoksemisen jälkeen harjoitella lähdössä pysymistä. Siinä meidän salaisuus, me pysytään lähdössä pennusta lähtien.