22.6.2010

Ja vill ha allt

Viikonloppu vietettiin jälleen nopean pohdinnan tuotoksena etelässä. Aika kului siis suomen huippuja tuijotellessa, valitettavasti huippusuoritukset jäivät vähäisiksi.
Kovasti tosin kummastelen ihmisten mielipiteitä radoista, joilla huiput hyllyttivät tai vähintäänkin onnistuivat tiputtelemaan rimoja. Tällaisia ratoja ei kuulemma saisi olla. Miksi? Kuten joku jossain kommointikin voitto otetaan ei sitä anneta, olipa kuinka menestynyt tahansa. Jokaiselle radalle lähtiessä ne lähtökohdat kun ovat kuitenkin samat, joten kaikilla radoilla olisi onnistuttava, ei siinä vaiheessa aiempaa menestystä tuijoteta. Jokaisella radalla kuitenkin nähtiin puhtaita ratoja tai hyvin lähellä olevia nollia. Rima tai kontakti sinne tänne, kuka niitä laskee? Eli kaikki radat olivat mentävissä. Aina ei vaan voi onnistua, ei edes joka kerta. Omasta mielestäni radat olivat hauskoja ja haluaisin kovasti niitä itsekin kokeilla. Maksien joukkueradan alkupuoliskoa tulikin pienillä muutoksilla kokeiltua ja eipä tuo nyt niin kovinkaan paljoa harmaita hiuksia tuottanut. Toki kisatilanne on hieman eri, mutta kuitenkin. Rata oli mentävissä jopa reilu parikymmentä ykkösten rataa hyllyttäneellä koirakolla, joten voinen ihan aiheesta todeta, ettei se ihan niiiin vaikea ja umpimähkäinen rata [ainakaan 13 esimmäistä estettä] ollut kuin kisapaikalla ja keskustelufoorumeilla väitetään.

Viikonloppu oli kuitenkin oikein mukava ja hauska auringon kärventämää naamaa ja auringonpistosta lukuunottamatta.
Maanantaina kävimme tosiaan Jannin ja otusten kanssa hieman väsäilemässä agilitya ja pieneltä mieheltä sekä kartturilta oli paras puhti ihan hukassa. Saatiin aikaan kuitenkin loistavia suorituksia, vähän hitaammanlaisia mutta puhtaita.
Viikonlopun aikana myös hieman Paavon kanssa tokoiltiin. Seurailtiin askel tai pari ja treenattiin seuraamisen käännöksiä. Alkaa onnistua joka kerta, ilman että katse hiipuu jonnekin kaukaisuuteen...
Toisella kerralla sitten lainasin Jannilta näyttelyhihnaa ja otettiin pitkästä aikaa Paavon kanssa hieman näyttelyjuttuja. Tai noh, lähinnä todettiin, että näyttelyremmi kaulassakin voi pitää hauskaa. En sitten tiedä, mikä siinä hommassa oli näyttelyharjoittelua. Palkka tuli kun koira ravasi, mutta eipä siitäkään tosin moitteita saanut, vaikka vähän mönki maassa tai laukkaili haukkuen kieli pitkällä vieressäni.

Tänään poikien kanssa vietettiin kesäinen metsälenkki metsässä. Pojat tosin joutuivat hetken vapauden huuman jälkeen takaisin remmiin, kun näin puskissa jotain epämääräistä luikertelevaa liikettä. Kyyt pysykööt poissa meidän alueilta, kuten ovat tähänkin asti pysyneet.
Tänään iltapalaksi koirat saivat myös piiitkästä aikaa lähes muovikassillisen lihaisia luita ja osassa paloissa taisi olla ihan vain lihaa. Lisäksi aamuiseen kasvismaksapuuroon ripautettiin roima annos valkosipulijauhetta, joskos punkit pysyisivät poissa siihen asti, kunnes löytäisin jostain äidin muuton ansiosta hävinneet punkkipannat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti