Hilpati halpati silivati sotsis

Voi jehna! Niin siinä vaan kävi, että pappa lähes 11vee kävi pyörähtää näyttelyissä, sai kehäsihteerit ja tuomarin hymyilemään ja nappasi sitten sen viimeisen sertinsä.

Lähdettiin siis eilen sunnuntaina Porvoon kaikkien rotujen näyttelyyn. Waleseja oli ilmoitettu 19, joista 10-11 oli uroksia. Tuomarilla Gergana Georgievlla oli käytössään koko kirjo laatumainintoja ja kun Paven rimmi ei ollut se viimeisteillyin, olin aikkas varma, että nyt oli kasvattajan rahat menneet hukkaan.
Kehään pääsyä odotellessa vieressäni oli perhe, joka luuli katselevansa englanninspringerikehää. Oikaisin virheen vasta, kun kuulin heidän ääneen ihmettelevän, että Paavo on kyllä jotenkin erilainen. Sanoin, että kehässä on walesilainen serkku ja tää remmin päässä oleva erikoisuus on pian 11-vvuotias pappakoira. Kehään astuessa, kuulin perheenäidin sanovan, että katsotaan vielä miten tää vanhempi pärjää ja voi kun se pärjäisi.

Ja niinhän se pärjäsi.ERI/1, SA -> ROP-vet, PU3, SERT -> FIN MVA. Kyllä oli handleriomistaja yhtä hymyä, ja on muuten vieläkin. Nämä olivat nyt sitten Paven vikat kotimaisetnäyttelyt. Katsellaan jahka tässä vielä esim virossa kävisi, sieltähän olisi jo kaksi VET-sertiä valmiina...

Arvostelu menee näin:11v uros. Sopusuhtainen ja tasapainoinen. Hyvä pää, jossa hyvä ilme. Purenta ok .Hyvä kaula. Hyvä rintakehä, eturinta. Ikäisekseen erinomaiset liikkeet.Erinomainen hännänkanto. Hyvä turkki ja väri"

Kuvista kiitos Ainolle ja hirveästi kiitos myös paikanpäällä(kin) onnitelleista. Omistaja vaan leijui pilvilinnoissa, ettei oikein muuta osannut vastata kuin "kiva."