Torstaina taidettiin käydä metsälenkillä kaksistaan. Pitkä lenkki. Kuvailinkin Egoa ja maisemia. Niin ja NAKSUTTELIN, koska sitä kuulemma piti vahvistaa.
Perjantaina harkitsin vakavasti meneväni agihallille, mutta päädyinkin vain sisätiloissa tapahtuviin "reeneihin" ja ikean pallojen piilotteluleikkiin...
Lauantaina naapurin herätettyä minut ja valitettua, kuinka jos joku ei nyt hommaan puutu niin meno alkaa olla kuin kennelissä. Koirani ovat kuulemma haukkuneet yöllä. Tai siis haukahtaneet. Silloin kun minä saavuin töistä kotiin. YKSI haukahdus ja naapurini maailma on pilalla. Ai miksi kerrostalot ovat per***************!? No ei mitään annetaan naapurin laittaa nyt kellonaikoja ylös, milloin koirani haukahtelevat, ei ne sitä hirveästi tiettävästi tee? Lauantaina suuntasimme siis mummolaan, eli äipän luokse, hoitamaan Eevistä. Ja jälleen meitä odotti metsälenkkeily.
Sunnuntaina Ego ja Elvis saivat viettää kaksistaan laatuaikaa, meidän ollessa näyttelyissä, mutta mitäs muuta? Ai niin metsälenkki ja naksuttelua.
Maanantai pojat olivat saaneet yhdessä avata äipän pakastimen ja herkutella... kaikki ei vissiin ollut mennyt ihan niin kuin toivoisi, koska seuraavana aamuna huomasin Egon takajalassa melekoisen haavan. Vissiin ruuan jako ei ollut tapahtunut sopuisasti...
Tiistai Ensiksi autoiltiin aamupäivä, minun etsiessä sitruunapantaa, jotta on todistusaineistoa, että näihin kovaäänisiin naapuriahäiritseviin haukahduksiin on yrittetty puuttua (voi kiesus edelleenkin...). Töiden jälkeen käytiin kiertelemässä vanhoja maisemia ja siinäpä se suurinpiirtein olikin.
ja sitten Keskiviikko minulla pitkästä aikaa aamiaisvuoro töissä (siis neljältä aamulla herätys jnejne... yövuoroihin tottuneena suattaapi aamulla olla hieman silmät ristissä...) ja töiden jälkeen pikapäikkärit, kunnes äippä soittaa, että tulee hakemaan meidät. Äipän luona Paavo metsälenkille ja siitä treeneihin.
Ja siis toimivuus tarkoittaa sitä, että kentälle päästyä Ego ei siis enää nuuskutellut vaan nyt oli ihan täys rähinä päällä ja Harrikin totes, et on ehkä turvallisempaa syöttää ne nakit alustalta kuin kädestä... Joo tehtiin hienoja pätkiä. Korostan sanaa pätkiä ja jälleen meidän esteenä oli mun uskon loppuminen tekemiseen. Siinä vaiheessa kun Egosta alkaa kuulua ääntä ja tässä tapauksessa poikani mun, meinasi piru vieköön varastaa lähdöissä, niin mun asenne oliki sitten "tää olikin sitten varmaan tässä, ei se irtoo, kun se tolleen" ja kun siihen alkuun oli tosiaan tehty semmonen juoksupätkä jonka jälkeen piti persjättöä vääntää ja siitä valssailla niin olin jo luovuttanut ennen kuin edes yritin.
Sitten kun yritin niin onnistuihan se joten kuten. Olin suorastaan hämmästynyt miten pirussa mie kerkesin asemiini ennen koiraa ja sen hämmästelyn johdosta valssi meni jonnekin siihen suuntaan, mutta ihmeen hyvin Ego ohjautui oikeille esteille.
Ja sitten paljon ottoja, vähän lisää ottoja ja onnistumisia. Rähinää, mutta onnistumisia.
Toisella kierroksella jatkettiin matkaa. Nyt vaikeutta toi tai mukamas toi vinoeste. Enimmäisellä kerralla ohjasin Egon esteellee kuten se loogisimmilta tuntui, en mennyt edelle tai esteen eteen vain yritin nätisti pyöräyttää koiran esteellä. Nätisti pyrri pyöri ohjaajan edellä, mutta esteelle vienti vaati yrittämistä.
Sittenpä pohdittiin ja juteltiin ja Harr ehdotti minulle jotain semmosta, mikä nyt sai minut lähinnä nauramaan partaani, jos minulla sellainen olisi.
Minun piti mennä esteen toiselle puolelle siivekkeen kohdalle, vipata kädellä Egolle, että hyppää este (ja tämä on siis koiralle opetettava juttu...) ja tarkoitus oli jäädä ihmettelemään mitä Ego tekisi. Ja siis minun mielestäni homma oli tuhoon tuomittu koska a) este oli minun takana/takaviistossa siinä mielentilassa Ego ei taatusti hakisi mitään estettä niin että joutuisi hyppäämään taakseni ja b) liikkeni pysähtyi aavistuksen -> olin varma, että Ego varmasti kieltää, koska mamma liikkuu väärään suuntaan.
Ja mitä tekee Ego? suoritti esteen joka ikinen kerta oikein. Et sillai.
Vaikka treeneissä ei siis pitkillä pätkillä brassailtu niin hyvä mieli jäi. Luotto koiraan taas kasvoi ja Ego näytti nyt, millainen se osaa olla. Hyvässä ja pahassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti