Silloin kun kävin Egoa ensimmäisen kerran katsomassa ja pohdiskelemassa haluanko todella sen pentulaatikon piipan, oli Egossa minusta tasan yksi iso ongelma: se oli väärän värinen.
Minä olin aina toivonut blue merleä, haluan sellaisen edelleenkin, mutta ihan rehellisesti, nykyisin en tiedä, kumpi väri on sittenkin se kauniimpi. Brindlet ovat vieneet sydämeni, etenkin Ego ja sen toisen puolen jalat, joista on vauhdin huumassa raidat tippuneet matkasta.
Ego ei ehkä ole se näyttelykehien tähti, siitä ei "ehkä" tule multi zämppioonia,me ei ehkä tulla koskaan valloittamaan maailmaan, mutta ollaan me silti jääty ihmisten mieliin ja osaa se valloittaa sängyn tai ainakin kaikki tyynyt. Siitäkin huolimatta, Ego on täydellinen. Se on viisas, persoonallinen, haastava halinalle, jota ilman elämä olisi kaamean tylsää.
Ego on sitä mitä tilasin, minun silmääni Ego on täydellinen, luonne ehkä vähän haastava, taipumuksia pieneen rasittavuuteen, mutta voi pojat kun se yhteinen sävel löytyy. Se onnellisuus, kun pyrri painaa päänsä syliin ja saman tien silmät ummistuu ja alkaa pieni tuhina. Sitä on onnellisuus.
ps. käytiin siis mökillä ja justiin tultiin onnistuneista itsenäisistä agilitytreeneistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti