2.2.2014

Well this boat may sink but I’m not gonna rock it

Cos the sea doesn’t know my name

Sillä välin kun minä olin taistelemassa hiihtohissien kanssa Vuokatissa, olivat pojat päässeet äidin ja siskoni kanssa mökkeilemään viime viikonloppuna


Hei me lenkkeillään. Lenkkeiltiin niinkin ahkerasti, että eräälle pienelle spanielipojalle oli eilen tarttunut purkka turkkiin ja sitäpä alettiin sitten leikellä pois. Tarvikkeina p****at puolioharit, jotka ovat toimineen kunnolla ehkä kerran ostohetken jälkeen. Sen jälkeen niihin menee lähinnä hermot ja tänään sitten viimeisimpänä temppuna jumiin jääminen oli kaiken huippu. Tavallisina saksina toimi joskus ala-asteelta saamani askartelusakset, joten voitte uskoa, miten ylpeä olin lopputuloksesta, kun kahden tunnin ahertamisen jälkeen, olin leikellyt Paavolle yhden hienoimmista trimmeistä, mitä sillon koskaan ollut (juu vähän innostuin sen purkan leikkaamisen jälkeen...).Vielä kun ajelen kaulan koneella niin johan on hienoa herraa. Harmi et Jyväskylän näyttelyilmo kerkes justiin mennä. Siellä olis saattanut olla jopa tuomari, joka olisi taas saanut kirjoittaa Paavon arvosteluun "lovely". No mut onpahan mulla nyt ainakin nätti poika, joka oli sangen onnellisen näköinen saamastaan huomiosta parin tunnin ajan.

Ego taas kävi keskiviikkona agilityssa. Ensimmäinen veto oli aivan mieletön. Siis niin magee et itseänikin hirvitti. Sitten meni kuppi nurin ja siinä se sitten olikin. Tälleen lyhyesti kerrottuna. Ensi keskiviikkona ajattelin ottaa Paavonkin matkaan, joskos ensimmäisen yrityksen teen Egolla, lopetan hyvän sään aikana ja seuraavan kyhäilmän käyn huiskimassa Paavolla. Toisaalta kisoihinhan on aikaa enää kolme viikkoa, joten luulen, että tahti hallilla kiihtyy vähän useampaan kertaan kuin kerran viikkoon.
Mutta siis keskiviikon treenit sisäsivät juoksemista, juoksemista, juoksemista, pari keppikulmaa, juoksemista... Ja Egohan juoksi sen ensimmäisen kerran. Kun kepeille asti päästiin ja niitä päätin varmuuden vuoksi hetken aikaa hinkata, alkoi koira höyrystyä vähän liikaa ja sen jälkeen ei enää maltettu. Esteitä ei enää ollut, oli vain mamma ja mammalle räksyttäminen.
Mutta haluan silti uskoa, että tuosta koirasta tulee vielä ihan kelpo kisakaveri(kin), sen verran hienoja näyttöjä tuolta raitaotukselta on tullut, kunhan vain maltti ja järki ovat pysyneet matkassa mukana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti