6.6.2013

Anna mun viedä, määränpää löytyy sieltä



Eilen oltiin treenaamassa helteestä huolimatta ja vähän se näkyi pojissa.

Paavoa sai jo lämmittelyissä raahata perässää, joten ilmoitin ohjaajalle, että tehdään vaan jotain pientä ja miniesteillä. Ensimmäisellä kierroksella näkyi selkeästi pientä lahnailua, mutta kun ilta eteni viileämmäksi vauhti vain koveni ja Paavo oli magee. Ainahan se on.

Ego sen sijaan keksi ihan omia kuvioita ja ohjaaja menetti toivonsa tuohon elikkoon viimeistään siinä vaiheessa, kun pyrrin hampaat löytyivät vatsastani ja treenien päätteksi oli rystysessäkin pitkästä aikaa reikä. Hyviä pätkiä oli, mutta se yksi este kuumotti raidallisen nupin ihan sekaisin. MIKSI se muka pitäisi suorittaa takaa, kun helpommalla pääsee posottamalla se suoraan? Nii-in, ei saatu neuvoteltua, että juuri sen esteen voi mennä takaa, vaikka ennen sitä suoritettaisiin muutama muukin este. Toinen takaakierto toisella esteellä onnistui ongelmitta.

Tänään olin oikein pätevä koiranomistaja ja keittelin kanansydämiä ja suuntasin kohti hallia. Treenattiin kontakteja.

Ja voi että. Ego sai kyllä eilisen anteeksi ihan täysin tämän päivän näytöillään.
Puomi oli niin priimaa ettei mitään järkeä. Varsinkin se sai minussa pienen onnistumisen tunteen, kun Egon mielestä kontaktin "ottaminen" oli ihan mahtavinta ikinä ja minulla oli oikeastaan lieviä vaikeuksia saada pyrri pois kontaktipinnalta.
Aa ja keinu menivät nekin ihan superisti, jos ei oteta mukaan ensimmäisiä suorituksia. Pieni raidallinen saisi vielä opetella että ensimmäiselläkään kerralla se aan harja ei ole mikään hyppyeste tai että keinulla ei ole tarkoitus hypätä edessä seisovan ohjaajan niskaan. Henkilövahingoilta onneksi vältyttiin, mutta vähän pitää vielä treenata malttia tietyissä asioissa.

Ja Paavo nyt oli Paavo. Meillä mitään kontaktiongelmia ole.

Tässä on oikea asenne jopa agikentälle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti