Ollaan saatu ehkä jotain aikaiseksi, tai oikeastaan ei olla tehty mitään, mutta kohta alkaa tapahtua.
Käytiin joitakin kertoja treenaamassa vähän kaikkea ja mun pojat olivat ihan mahtavia. Paavo ei vaan hirveän pitkiä pätkiä ole jaksanut tehdä, mutta sittenpä ollaan lyhennetty treenejä ja Ego on saanut enemmän aikaa treenailla.
Egon kanssa meillä oli tasokoe, joka meni paremmin kuin olisin voinut kuvitella. Ego ei kilahtanut, ei räyhännyt eikä muutenkaan mennyt mitenkään överi kierroksille. Eri koira se oli kuin yksin treenatessa, mutta tasokoe näytti minulle, että suunta on oikea, nyt vain ryhmätreenaamaan niin uskon, että kesän jälkeen alkaa olla aika valmista pakettia. Egon kanssahan homma meni kyllä melko sähläämiseksi, kun Egolla olikin mamma älä jätä-moodi päällä ja jos joku olisi kertonut minulle, että Ego toimii paremmin takaaohjaten, olisin mielläni ihastellut koko radan pojan irtoamista, mutta loppusuoran jälkeen tällä tiedolla ei oikeen enää mitään tehty. Ego siis irtosi!
Kontaktit suoritettiin ihan mallikkaasti, sitten kun kontaktit sattuivat pyrrin kiitoradalle, muutaman kerran piti käydä katsomassa onko kontaktin takana sapelihammastiikereitä tai muita, mutta hyvin pysähtyi ja pysyi kontaktin päässä. Ja pysyi myös lähdössä. Hiljaa. Liikkumatta.
WAU. Ja ei, me emme päässeet läpi, mutta meille räätälöidäänkin ihan oma ryhmä, joten minun mielestä melkein kuin lottovoitto tuon raidallisen kanssa. Ja tulin myös luvanneeksi itsenikin koulutusohjaajaksi, oikeastaan ehdotin apuohjaajan pestiä, mutta niin.
Paavon kanssa meillä oli seuraavana päivänä Anna Strömmin valmennusta ja minä olen saanut minun punavalkoisen takaisin. Olen edelleenkin sitä mieltä, että on se joskus ollut nopeampikin, mutta voi olla että ohjaajallakin on kunto tässä kevään aikana kohonnut himppasen, kun on noita harrastuksia ja menoja tullut hamstrattua jonkin verran. sen verran oikeastaan, että molemmissa käsissä on jonkin sorttiset rasitusvammat ja jalkakin huomauttaa välistä, että välillä on hyvä pysähtyäkin.
Mutta mitä sitten valmennuksissa opittiin? No niinkin yksinkertainen asia kuin, että rytmittämällä oman liikkeeni oikeen kyllä tuon Pullan saa juoksusuorankin jälkeen esteiden välistä vedettyä. Kyllähän se vaati alussa pakkovalssin omaista liikettä, mutta kun alkoi molemmille valjeta idea niin WAU. Paavo vaan on magee!
Ei meidän elämään oikein muuta, lenkkeilyä, löhöilyä, ovien avaamista ja roskisten tonkimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti