Ei terve ruumis työtä kaipaa

Hupsista. Minulla on ollut ihan hirveästi kirjoitettavaa, mutta päätinpä sitten odottaa, että Egon viralliset terveyslausunnot kolahtaisivat postiluukustani ja hehkuttaisin niitä sitten… no nehän kolahtivat jo viikko sitten, mutta vasta nyt saan jotain rustattua enkä muista ollenkaan mitään mitä on oikein tapahtunut.

Aloitetaan niistä terveysjutuista.

Egohan tosiaan kuvattiin päästä varpaisiin ja ihan kivaltahan se otus näytti, vaikka vielä nukutusaineen vaikutuksen alaisena pyrrinen meinasi hypellä pois pöydältä ja olisittepa nähneet toipilaan kotona. Ego ei nuku, jos muutkaan eivät nuku, ei vaikka jalat eivät meinaisikaan kantaa… Ainoa tapa pitää koira paikoillaan oli ottaa rento asento sängyllä, pyrri kainaloon ja kirja kouraan.

Ja sitten sitä terveusluetteloa.
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0
Silmät: OK
LONKAT: B/B
Lisäksi selkä oli mallillaan ja silleen.
Myös Paveli pääsi vihdoin silmiään näyttämään eikä sieltäkään onneksi mitään vakavaa löytynyt. Muutama ylimääräinen ripsi vain eli:
Distichiasis : todettu
Silmämuutosten vakavuus : lievä

Noh lonkkakuvista innostuneena lähdettiin sitten pitkän vapaani kunniaksi kohti Joensuuta Heidin hellään oppiin. En tiedä mikä kusi (LYHYET ESTEVÄLIT!), mutta ohjaaja oli ihan pihalla, Ego kierroksilla ja Paavo oli loistava.
Ego ei nähnyt muuta kuin käteni, kuvitteli vissiin sitä isoksi ja meheväksi pihviksi, tai ainakin jälki oli ainakin sen mukaista. Edellisen illan irtoamistreenien loistokkuus oli pelkkä hyvä muisto vain…
Voitta uskoa, että oli hieno tunne mennä isän kanssa keskustaan syömään pölyisissä ja reikäisissä treenivaatteissa ja rystyset verillä. Olin aika näky.

Aavo sen sijaan oli <3 Treenin tarkoitus oli siis irrota vähän joka suunnassa ja Paavohan irtosi. Vielä kun ohjaaja olisi ollut mukana hommassa, eikä kiljahdellut pitkin rataa ja tajunnut sylivekkivalssin liikeradan niin olisin ollut jopa itseenikin tyytyväinen. Noh sainpahan ainakin paljon uusia opeteltavia asioita mukanani Kuopioon. Haluan kyllä joskus vielä uusinnan!

Treeneistähän olisi videomateriaalia, mutta koska edes itse en tiedä itkeäkkö vaiko nauraa niin jätetään se hupi teiltä pois.

Näiden treenien jälkeen ei häpeäkseni olla käytykään treenaamassa ollenkaan hallilla (lahjattomat treenaa, eihän tässä olekaan enää kuin muutama hassu päivä seuraaviin kisoihin…). Ollaan kuitenkin treenailtu poikien kanssa kosketusalustaa sekä etenkin Egon kanssa juostu kämppäni pisintä suoraa niin että Ego irtoaa namilautaselle. Onnistuu.

Muuten ollaan vissiin vietetty hiljaiseloa paitsi Elvis, joka pääsi veljeni mukana lintujahtiin ja yleisöksi hirvestyskauden avajaisiin - tuloksena pari pupua, jotka Ellu oli metsästä löytynyt. Joku taisi mennä pieleen…