Meillä alkoi harrastuksissa virallisesti joululoma. OIkeastaan se alkoi kisoista, mutta tarkoitus oli tänään vielä käydä treeneissä. Noh kartturilla uusiutui näköjään pari kuukautta sitten alkanut flunssa, joten saatiin sanoa treenihaaveille heihei.
Meidän elämässä se taas sattuu lenkeillä. Kiitokset vastuuntuntoiset koiranomistajat. Arvostan näitä tällaisia välikohtauksia, erityisesti kun lopputulos on kuulemma minun syytäni.
Niin. Olimme tuossa viikonloppuna iloisella, raikkaalla, pirteällä, hyytävällä ja epäonnisella metsälenkillä. Kaikki ok, kunnes otan Paavon remmiin ja huomaan Egon vilahtavan "mutkan" [=parin lumisen pensaan ja puun] taakse. Kohta kuuluu vinkumista ja pentunen tulee häntä koipien välissä säälittävästi ulvoen luokseni ja vilahtaa vielä ohikin, perässään kimppuun hyökkäävä pinseri. Eihän siinä, pinseri huomaa Paavon ja siitäkös ilo syntyi. Nössö spanieli murisi juuri sen verran, että yritti päästä tilanteesta pois. Ja kun sitten lopulta saan pinserin potkittua Paavon kimpusta saapuvat koiranomistajat paikalle.
"Älä anna sen koiras murista niin Murre (en muista oikeaa nimeä) ei hyökkää kimppuun!" kuuluu ensimmäinen huuto. Siis hetkonen, minunko koirani tässä olikin se syypää? Lyön vetoa, ettei Ego, joka muutenkin on vasta alkanut luottaa vieraisiin koiriin, mutta ei niin paljoa, että yksin menisi yhtään kenenkään luokse, ole mennyt vieraan koiran luokse. Ja Itse todistin, että ei se Paavo kyllä murissut ennen kuin Murre kimppuun hyökkäsi eikä silloinkaan kokoajan.
Kutsun Egoa takaisin, kun Egon pää jostain kiven takaa pilkistää. Kun viimein pikkumies tulee häntä heiluen ja reippaasti luokseni niin eikö tämä Murreksi nimetty koira hyökkää jälleen Egon kimppuun. Siinä vaiheessa saivat omistajat kuulla noottia, miehen yrittäessä huutaa aika avuttomana Murreaan takaisin. Ego vissiin pääsi livahtamaan Murren kidalta karkuun kun tämä ei-niin-suosiossani-oleva-yksilö kipitti takaisin paikalle ja oli käydä Paavon kimppuun.
Ja voi että. Siinä alkoi sukupolvien välinen taisto. Kyseessä oli siis jo vähän vanhempi pariskunta ja koska satuin olemaan sen verran punaisessa mielentilassa niin eipä tullut ensimmäisenä mieleen käyttäytyä hillitysti ja asiallisesti. Ja lopputuloksena minun koirani olivat huonosti käyttäytyviä, näkihän sen, kun kerta hihnassa pitää pitää ja kun toinen tuolleen säntäilee näkökentän ulkopuolelle. Niin ja minullahan ei ollut mitään oikeutta potkia heidän kultamussukkaa.
Että semmosta. Melkein, siis melkein, otin pariskunnan yhteystiedot ylös ja olin varailla Paavolle eläinlääkäriaikaa. Ei herralle mitään sattunut, mutta ymmärtääkseni, eikös se ole laissakin, että pariskunnan olisi eläinlääkärikulut pitänyt maksaa?
Mitä Egoon tuli? No voitte uskoa, että ollaan lähtöpisteessä vieraiden koirien kanssa. Remmissä uhotaan kun vastaan tulee muita ja kun itse ohitus on käynnissä vieras ohitetaan häntä koipien välissä. KIITOS.
Ego kävi eilen lekurilla rokotuksilla. Painoa pojalla on huimat 8.5kiloa ja kaikki oli ok. Tavattiin samalla reissulla ystäväni _todella_ vanha tipsuneiti, jota ensin jänskätettiin, mutta kun Ego totesi, ettei karvakasa liiku oikeastaan minnekään niin sitä saattoi käydä vähän läppäsemässä tassulla ja nuuhkimassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti