Missä Ohto synnytelty

Missä Ohto synnytelty,
Mesikämmen käännytelty?
Luona kuun, tykönä päivän,
Otavaisen olkapäillä.
Sieltä on maahan laskettu
Hihnoissa hopeisissa,
Kultaisissa kätkyeissä

Saanko esitellä Louhikorun Ohtoherran, ihan Ruttu vaan näin tuttujen kesken.
Ruttu on koplisten uusin jäsen ja jotenkin tässä minun pörriäisten hankinnassa on tietty kaava.

Egoa hankkiessa, olin ollut Seijaan yhteydessä, kysellyt rodusta jne.
Tiesin Egon pentueen olemassa olosta, mutta ajattelin, ettei vielä ole pennun aika - Kunnes Seija ehdotti, että kävisin kotia vailla olevaa urosta vilaisemassa. Hirrrrrveen hyvän harrastuskoiran siitä saisin. Kun vielä Heidi vinkkasi kivasta uroksesta niin olihan se mentävä katsomaan. Ja viikon päästä Ego kotiin hakemaan.
Entäs Ruttu sitten?
Kävin Seijan luona hieromassa pyrrejä. Kerroin, ettei pentukuumettani viimeaikaiset kivat pentueet helpottanut, mutta ihan vielä ei olisi pennun aika.
Seuraavana päivänä Seija lähettikin viestin, että Saijalla olisi vielä yksi kiva uros kotia vailla, käy ihmeessä katsomassa. Seuraavana päivänä Heidikin samaisesta pennusta vinkkasi. Pakkohan se oli moinen pentu käydä katsomassa ja viikon päästä kotiin hakemassa...

Ensimmäiset fiilikset Rutusta ovat varsin hyvät. Tosi mutkaton, itseensä luottava pörriäinen, joka ei elämänmuutoksesta ole ainakaan vielä ollut moksiskaan. Uusia ääniä hetki kuunnellaan, ehkä haukahdus tai kaksi mörköjen kakoittamiseksi haukahdellaan ja sitten meno jatkuu. Uudet ihmiset ovat ihan tosi jees ja rauhalliset panielivanhukset ovat superjuttuja. Egokin olisi kiva, mutta nyt pennun yrittäessä leikkiä Egon kanssa, onkin Egon alkuinnostus pennusta hävinnyt. Mutta arki on ollut varsin leppoisaa. Pentu on tyytyväine, kun hereillä ollessa on leluja tarjolla ja nukkuessa sitten kanssa nukutaan tiukasti.
Kelpo pentu, katsotaan mitä tästäkin taas tulee.