26.3.2014

Never Lose sight of the fact that just being is fun

En tiedä johtuuko tämä auringosta, Flunssan pehmentämistä aivoista vai mistä, mutta parit viime treenit agilityssa ovat vaan menneet.

Viikko sitten treeneissä olin päättänyt, ettei me yritetäkään tehdä mitään vaikeea. Päätin tehdä hommat mun tavalla. Päätin treenata irtoamista kuolleilla leluilla. Ja Egohan irtosi. Ego irtosi niinkin hyvin, että pikku raitaeläin keksi juosta vielä kauempana puomin takana olevaan putkeen. Ongelmaksi olisi koitunut, miten olisin saanut raitaeläimen pois suoralta, sen verran fiiliksissä Ego juoksi.

Tehtiin me itse treenistä alkupätkää. Pätkään kuului takaakiertoa ja avointa keppikulmaa. Onnistui.

Tänään treeneissä koira oli jotenkin todella tyyni. Se oli jopa melkein hiljaa. Aivan hiljaahan Ego ei osaa olla, joten melkein hiljaa on aika iso juttu.
Rataantutustuessa katsoin alkua lähinnä hartioita kohautellen, kolmen esteen suora ja siitä käännös aalle. Aan viekussa oli putki. Olin varma, ettei Egoa voisi aa vähempää kiinnostaa, kerta siellä oli myös _putki_. Mitä vielä. Tiukka vekki kolmosella ja koira ei vilkuillutkaan putkeen. HYVÄ ME. Ja kontaktit. oi kontaktit. Minulla on koira, joka osaa kontaktit!
Tämän radan keppikulma oli meille vielä ylivoimainen, mutta ei se mitään. Kepit on meillä vielä hakusessa, mutta ei paniikkia. Ne osataan suoristettuna, sen Ego todisti tänään.
Keppien jälkeinen elämä, putki-hyppy-puomi. Putken suu oli puomin vieressä, joten nyt ei mitkään haltuunotot ja kärrynpyörät auttaneet. Ego tahtoi putkeen, Ego myös meni putkeen. Kyllä se jossain välissä kuunteli ja mentiin puomille. Ne kontaktit!

OttoII
Alku priimaa, putki-hyppy-puomi vielä neuvoteltiin pari kertaa, mutta sen jälkeen loppu. Tajusin vasta kotiintullessa, että Egoa ei kiinnostanut paineistua välistävedoista, Egoa ei kiinnostanut mikään, mitä tein, kunhan tein sen huolella, rauhassa ja määrätietoisesti. Ego meni, teki ja silläkin oli hauskaa. Ja loppusuoralla alkoi näkyä upeeta irtoomista.

Kolmannella kerralla tehtiin eri rataa ja voi että miten helpolla sitä pääsee, kun on opetellut aikoinaan kunnolla valssin. Muutaapa ei tarvittu. Jos valssi olisi kussut, olisi homma kussut. Jos ei olisi yrittänytkään valssia, olisi joutunut leikkaamaan kepeillä. Joskus vaan on hyvä, kun se ohjaajakin osaa jotain.
Ja sitten vähän takaakiertoa, juoksemista ja juoksemista ja aan jälkeen keilaamista. Koska Ego oli hieno, luki Ego hienosti keilaamista. Minulla syttyi joku lamppu päässä ja tajusin viimein, miksi kouluttajamme jaksaa aina puhua keilaamisesta. Toivottavasti tämä oppi jäi nyt pysyvästi selkärankaan.

Jos joku ei nyt tajunnut, meillä on ollut erinomaisia treenejä!

Ja mitä muihin koiriin tulee, Paavon kanssa me ollaan otettu vähän tokoa. Kyllä tokoa. On siinäkin aika velmu spanieli. Eeviksen kanssa ollaan tehty lyhyitäö juoksulenkkejä ja ei sitä menoa nauramatta katso. Eevis näyttää juuri niin onnelliselta spanielilta, ilmeen kysyessä "näetkö mamma? Näetkö, vielä minäkin laukkaan!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti