Todih. Kuopion näyttelyt takana ja molemmilla pojilla sama tuomari, Harry Tast. Voin vain sanoa, että aivan ihana tuomari ja todellakin vien poikani samaiselle sedälle koska vain uudestaan, vaikka tällä reissulla ei tuloksilla hurrailtu. Koottuja selityksiä (ainakin Paavon osalta) minulta toki löytyy.
Paavon kanssahan ongelmana on Paavon lahnailu. Ja kun käyttöluokassa ei ollut ketään vetoapuna niin viimeinen kommentti arvostelussa oli "pitkät vetelät askeleet" ennen kehää moni rodun harrastaja ihasteli Paavon liikkeitä (pahoitteluni, jos/kun en teitä tunnistanut, mutta pitkä poissaolo näistä hommeleista tekee tehtävänsä...), mutta niinhän siinä' kävi, kuten heille totesin "kyllähän se on hieno kun se liikkuu, mutta kun kehässä ei vaan liikuta..." Paavon lahnailu muistuttikin miksi en Paavoa kehään vie mitenkään liian innoissani. Jos Paavo tykkäis touhusta niin mikäs siinä, mutta kyllä tuo elekieli kertoo kaiken...
Noh Paavostahan löytyi, eripari etujalat, liian vaaleat silmät, kapea rintakehä eikä turkkikaan nyt parhaassa kunnossa ollut.
Paavo kuitenkin oli erinomaista tyyppiä ja herralta löytyi myös erinomainen, vahva uroksen pää (jotka ne vaaleat silmät kuitenkin pilasivat). tuohon kapeaan rintakehään ja turkkiinhan voin suoraan vaikuttaa sillä, että lopetan mökkeilykauden ja vien Paavon trimmaajalle/ aloitan trimmaamisen pikkasen aiemmin kuin edellisenä iltana. Paavohan näin kesäisin kuluttaa enemmän kuin kerikiän ruokkia (syövät kuin hevoset), mökillä kun länträtään vedessä niin turkki on aika kikkara ja kun turkista löytyy edellisenä iltana puolet mettästä, oli rimmikin sen mukainen...
Eli sitten kun saan Paavollekin kerrottua, että kehässä voi olla lähes yhtä hauskaa kuin agikentällä tai mettässä, niin voidaan harkita näyttelyihin menoa. Ja kun mökkikausi on ohi voidaan harkita samaiselle tuomarisedälle menoa. Nyt kuulemma Paavo oli vain yksinkertaisesti liian sporttisessa kunnossa, joten laatumaininta oli EH/1
Ego taas oli Ego. Kaksi päivää aika syöttää poika. Kehässä eka "kunniakierros" meni hyvin. Mutta sitten kun tuomari tuli... No pitihän tuomarilla antaa pusu ja saihan Egoa rapsuttaa, mutta että vielä kopeloida! Ei ikinä!. Kehän jälkeen tuomarisetä sai taas rapsutella Egoa, ihan piti nojata koko painolla tuomarin jalkoja vasten.
Jos tuomari olisi katsonut Egon liikkeet ennen ennen kuin tuli katsomaan pyrrin pallit ja hampaat niin liikkuminen olisi ehkä jopa onnistunut kuin ekalla kiekalla, mutta ei enää tuomarin jälkeen.
Liikkuminen ja "sinähän et minun hampaitani sörki" eivät tuomaria haitanneet, vaan TSÄDÄM häntä.
Tuomari selitti minulle (ja asiaa kysyneelle kehäsihteerille), että Egossa on muuten kaikki muut palikat kohdillaan (kuten arvostelukin antoi ymmärtää, pelkkää priimaa), mutta selän päällä kippurassa oleva häntä pilasi kaiken. Tämähän siis rotumääritelmän mukaan voisi olla jopa hylkäävä virhe, mutta kun kaikki muu oli kohdillaan niin saatiin HYVÄ. Tuomari selitti asiaa kysyneelle kehäsihteerille, kun toisella nuorten luokan uroksella oli töpä, mutta sekin kuulemma selkeästi ylös päin nouseva, ettei se töpönä niiiin paljoa häiritse, mutta valitettavasti Egolla on pitkä versio...
Siispä jos en halua saattaa Egoa onnettomuuteen tai "onnettomuuteen", jonka saurauksena häntä amputoitaisiin niin pitäisi kehitellä pörriäiselle joku taikatemppu, jotta se häntä saataisiin alas. Sitä ennen sanotaan heipat hetkeksi näyttelyille, koska virhe on virhe ja jos tuomari ei sitä huomioi niin ei sitä laatuarvostelua ja tulosta osaa arvostaa.
Mutta nyt on taas hetkeksi näyttelyitä tarpeeksi koluttu. Jengi oli loistavaa (pahoitteluni pyrriporukalle, ettemme seurustelleet kauemmin, mutta nukkuminen kutsui!), tunnelma upea, koirat loistavia ja sitä rataa. Me vaan treenataan viel hetki! Onnittelut kaikille upeille koirille! Me jatketaan pari seuraavaa viikonloppua lajista, josta me(kin) nautitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti