19.7.2010

Meiltä odotetaan ihmeitä ainoastaan - vain ois saan jos ois sankari kuollessaan

Hengissä ollaan, vaikka epämääräinen hetki tässä on kerinnyt vierähtää edellisestä postauksesta.
Käytiin viime viikolla Paavon kanssa isän luona ja vierailtiin molemmilla mökeillä. Paavo oli onnesta soikeana, kun herran kanssa länträsin kokopäivän vedessä. Hassu otus.
Mökkeilyn kuitenkin keskeytti viralliset kesätyöt. Alkukesästä olin sukulaisen vaateliikkellä nyt pyörittelen asuntomessuilla jäätelöpalloja. Kyllä, niitä ylihinnoiteltuja ja aivan liian pieniä tuurilla pallon muotoisia nopeasti sulavia palloja ei gluteenittomilla tötteröillä.
Pikku hiljaa on alkanut oman fyysisen kunnon rajat tulla selväksi.
Koiran kanssa aamulenkki, _hyvin vanhalla_ [aito ruosteinen vaihteeton retropyörä] ja erittäin painavalla pyörällä mäkistä ja kivistä maastoa töihin. Reilu kahdeksan tuntia seisomista kiskassa [ja tänäänkin kuusi tuntia putkeen pelkkää pallojen pyörittämistä -mistä niitä ihmisiä oikeen sikiää?], takaisin pyörällä paahtavassa kuumudessa, pyörämatkan aikana uimaan, koira päivälenkille, fudistreenit/agitreenit, iltalenkki, joka yleensä hölkätään. Näin neljäntenä päivänä sitä kaipaisi yhden sängyllä löhöämispäivän.

No joo, kyllä mä olen yrittänyt pitää Paavon mielen vireänä. Aamulenkin aikana, jos eksytään koirapuistoon [yksin] kierrellään puita ja leikitään piilosta. Päivälenkit tehdään joko metsässä tai suunnataan kentälle hieman "tokoamaan" -> siis riehumaan vetolelun kanssa, jotta saisin minäkin sitä iloista asennetta myös pilkunviilaamiseen.

Tänään oltiin agitreeneissä.
Tehtiin joku hypäri maaningankisoista. Kuulemma aika moni hyllyttänyt radan. No juu eihän radasta täysin samaa saatu useamman minuutin pohdinnoillakaan, mutta siis hieman sinnepäin. Ja nollalla maaliin. Ja toisenkin kerran.
Ja jottei ihan pilvilinnoissa leijailtaisiin niin pari kertaa alussa käänsin kroppani koiran ollessa esteen päällä ja kuului vain kolinaa, kun rima lensi maahan. Niin ja kerran taisi suorille kepeillä olla aivan liian kova vauhti ja koira löi päänsä kovaan keppiin ja rytmihän siinä katosi.
Lopussa tehtiin myös rata väärinpäin. Huomattavasti haastavampi kuin toiseen suuntaan, mutta parilla onnistuneella kierroksella maaliin. Mahtava menijä!
VAIKKA Paavo lopussa, kun ehkä kuudetta kertaa olimme radalla, äkkäsi uuden koiran. Arvatkaa mitä tapahtui? Kyllä, ja arvatkaa kenen suusta lenteli ärräpäitä?

Elmarikin pääsi radalle ja noh...
a) Elvis karkasi lähdössä
b) Juoksi korvat lukossa karkaamisen jälkeen neljän esteen ei niin suoran ja säntäsi juuri siihen putkenpäähän, johon kisoissa monen suoritus oli hyllytetty. (minä edelleen ensimmäisen esteen kohdalla)
c)tämän jälkeen väärä pää oli muistissa.
d)Kun oltiin neuvoteltu täytyykö minun "tässä"-käskyä kuunnella niin herra sitten päätti olla täydellinen pieni Ellu ja haki sitten renkaan ihan utopistisesta kulmasta, sillä ylikorostuneesti niin ohjasin.
e) Lopulta löydettiin yhteinen sävel ja lopputuloksen saa kaikki arvata. Hieno otus, kun alkuhösääminen on saatu karistettua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti