olla tiukka ja kätevä olla huikean pätevä

Tänään vapaapäivänä kunniaksi heitin äidin töihin ja kävin hakemassa Elviksen Paavon ja minun seurakseni agikentälle.

Teemana *rummun pärinää*
Puomi ja kepit. Tarkoitus oli tehdä muutakin, mutta Elvis oli päässyt hihnastaan irti ja käyttänyt luppoajan lihapullapussin solmun aukaisemiseen... loppui namit aika nopeasti kesken.

Jokatapauksessa ensiksi juostiin Paavon kanssa puomia. Ylösmenoilla ei minkäänlaista apuvälinetta, alasmenoilla namilautanen.
Ja koira otti _joka ikinen kerta_ neljän tassut ylösmenot minun sijoittautumisesta viis veisaten. Aletaan siis edistyä!
Alastulot onnistuivat myös, vaikka keskimäärin jokatoinen kerta nami jäi lautaselle ja matka jatkui etiäpäin. Paavo kuitenkin otti kontaktit juuri niin kuin halusin, se lautanen on siellä vaan koristeena.

Elviksen kanssa otettiin myös muutama kerta puomia ja sekaisin oleva spanieli vipelsi kuuden vuoden opettamattomuuden varmuudella kontaktit joka kerta virheittä alusta loppuun. Taitava otus.

Sitten kepiteltiin. Kuudella kepillä ja 12 verkkokepillä.
Paavo on taitava. Nyt on löytynyt itsenäisyys hommaan, vaikka tekniikkaa voisi yhä parantaa. Verkoilla tekniikka on upeaa katsottavaa, mutta ilman verkkoja homma jotenkin unohtuu. No mitäpä muuta se voisi tehdä kuin treenata ja treenata. Kepeissähän siis ainoa asia, mikä pissii on kartturin täydellisyyden tavoittelu. Aina voi saada sadasosan pois sieltä ja toisen täältä...

Elviskin pääsi kerran kepeille ja vaikka ohjasin Elviksen todella kehnosti kepeille oli aivan mahtava tunne katsoa sivusilmällä, kuinka ohjaajan tekemän virheen huomatessa koira itse korjasi juuri ennen väärää väliä tilanteen ja kepitti kepit alusta loppuun oikein. Kuinka lutuinen tuo otus voikaan olla.

Treenit olivat onnistuneet, eikä aurinkoinen ja viileä sää mitenkään miinusta ollut niissä maisemissa. Saivatpahan pojat kunnon alku- ja loppuverkat, kun hihnan toinen pää ihastuksissaan jatkui hölkkäämistä yhä vain eteenpäin...