5.11.2018

Not all treasure is silver and gold

Pari viikkoa takaperin pappapanieli alias Paavo Perkele tai tuttujen kesken Paapaa vaan, täytti 12 vuotta!
12 vuodessa menee minulla itselläni jonkinnäköinen henkinen raja ja sitä vain oikeasti ymmärtää, että yhteisiä vuosia on vääjäämättä enemmän takana kuin edessä päin. Toki Paavon kanssa, ollaan edetty selän pahan kipuilun jälkeen viikko kerrallaan jo muutaman vuoden ajan, mutta kiitos super hyvän huoltotiimiin, osteopaatti Jennyn sekä Jannin, joka käy Paavoa kranioimassa, kun omat taidot eivät vielä riitä, on Paavon selkä pysynyt vetreässä kunnossa (ikäisekseen).
Paavo tekee yhäkin kaiken niin kuin Paavo itse tahtoo, ellei jopa vähän vielä jääräpäisemmin, Etenkin kun nykyisin ei kuulo enää toimi kunnolla, niin on ollut allekirjoittaneellakin opettelemista, kuinka saada panieli "kuulemaan" ohjeita.
Paavo on myös edelleen tämän lauman kingi ja erityisesti tuo uusin musta karvakasa lukeutuu Paven ykköskannattajiin. Se on kuulkaas hirveä paniikki ja ison numeron aika, jos Paavo metsässä menee viereisellä polulla. Sehän voi eksyä matkalle.
Toivotaan siis, vaikkei yhteisiä vuosia edessä olisikaan enää 12, että niitä olisi edes vielä muutama.