jos mahdollista ongelmat pitäs ennalt estää koska minkä taakseen jättää löytää saleen edestä ei oo helppo kellään

Tokavikat treenit. Ensiviikolla olisi minun vuoroni viedä ratapiirros ja ideoitahan olisi vaikka millä.
Tänäänkin tosiaan yksi ryhmäläisistämme toi radan, johon mahtui leijeröintiä, takaleikkaa, perjsättöä, mutkien hienosäätöä, putki- ja kontaktiansoja ja muuta mukavaa.
Meni hyvin. Keinu otettiin ja silleen, mutta dädädätäätädäädä. Muut kontaktit menivät ohi aika livakasti. Siis jopa aan kontakti. Kun olin kerran radan mennyt niin, että poikanen oli loikannut sekä aan (tätä' en itse huomannut, kun edistin jo seuraavalle esteelle), että tokavikana olleen puomin ryhdistäydyttiin.
Aa loikattiin iloisesti, mutta kun leikki loppui siihen alkoi Paavokin tajuamaan idean. Ai niin kontaktit. Ne väripilkun maan läheisyydessä.
Kolmannella kerralla kontaktit tehtiuin ihan mahtavasti ja huomhuom, ilman apuvälineitä.


Se mistä olin ylpeä, oli Paavon kepit. Edelleenkin koira voisi kepittää matalampana, mutta nyt on taas into löytynyt ja itsenäisyys.
Vekkien luku oli myös ihan mahtava. Putkisyötti muurin jälkeen ohitettiin aina ja kepeille kurvattiin tiukasti.
Leijeröinti puomin takana meni ekalla kerralla ihan pipariksi, mutta kun Paavo tajusi seuraavalla kerralla edessä olevat esteet sain jättää pojan keskenään suorittaa suoran ja juoksin persjättöä mutkaan.
Oli tuo otus taas vaan taitava ja vauhtia löytyi kisojenkin edestä eikä jumistusta näkynyt. Tosin meidän lämmittely ennen sateisia treenejä olikin lähes tunnin mittainen ja sisälsi lämppäesteillä kasikkoa ja koko kentän täydeltä kaasuttelua lelun perässä. Noh viikonloppuna Janni saa silti katsastaa koiruuden.