Joskus käy niin, että mitä enemmän ajattelee, sitä vähemmän on todellista vastausta olemassa

Eilisestä innostuneena päätin lähteä "pikatreenaamaan" aamulla hallille. Tällä kertaa lähdin hallille harjoittelemaan hyppäämistä ja juoksemista.

Aivan ensimmäisenä virittäydyttiin tokokentällä. Siellä me siis lähinnä juostiin lelun perässä ja taisteltiin kiivaasti lelusta.

Egon kanssa tehtiin ensimmäisenä kahta toisistaan hieman vinossa olevaa hyppyä. Tällä kerralla olin muistanut namilautasen mukaan ja käytimme sitä hyväksi.
Tein tässä kohtaan melko simppelin havainnon, jota en ollutkaan aikaisemmin huomannut. Aina kun lähetin (/olin paikallani sijainnistani viis) Egon juoksemaan keskenään esteet, ei ongelmia. Mutta kun juoksin vierellä, tai ainakin yritin, Ego herkemmin kiersi esteet. Harjoiteltiin siis mun liikkeeseen tottumista ja alkoi sujua. Sitten tehtiinkin vähän "hyppytekniikkaa". Esteitä oli suoralla kolme, joiden rimat olivat vinossa tai vähintäänkin eri korkeuksilla ja välit vaihtelivat parista metristä reiluun kuuteen.
Pyrrillä näytti olevan hauskaa ja kun viimeisellä kerralla lähdin lelun kanssa juoksemaan jonnekin päin ja pyrri seurasi suoraviivaisesti luokseni -matkan varrella suorittaen medikorkuisen muurin.
Kun olin ottanut välissä Paavon kanssa kypsytellyt hetken Egon varauksettomuutta uusiin esteisiin ajattelin treenailla muitakin erikoishyppyjä. Otimme siis muuria, mutta vain mininä. Ei minkäänlaista ongelmaa, eikä kiertämistä, kun laitoimme namilautasen hypyn taakse.
Aivan lopuksi otimme minirengasta ja siinäkin pyrri tajusi heti idea. Valtava kehikko ja muut ylimääräiset härpäkkeet eivät pelottaneet, vaan joka ikinen kerta mentiin oikeasta välistä namilautasen luokse. Fiksu koira. Voisimme seuraavalla kerralla aloittaa kontakteiden tarkastelun...

Paavon kanssa otimme myös hyppyjen etäisyyksien ja korkeuksien arviointia. Lisäksi otimme keppejä kuudella kepillä ja putkea puomin alla.
Ja koira meni juuri sillä innolla kuin Paavo menee agiradalla.
Viimeisellä kerralla päätin pitäytyä taas kontakteissa, kun Paavo oli ensimmäisen ageilun lopussa karannut sekä puomille ja aalle, ottaen nätit 2-on-2-offit.
Päätin myös rikkoa ylösmenolle askeleet, jotta varmasti saadaan onnistumisia myös toisessa päässä.
Ja Paavo oli super. Ei epäilystäkään, etteikö koira olisi yksinään käynyt kontakteja treenaamassa.

Treenien lopettaminen on aina yhtä vaikeaa. Tällä kerralla loppuivat namit, joten treenit loppuivat siihen, mutta koirien energia ja into olisi kannustanut vielä parille visiitille agikentille. Maltoin mieleni ja lähdimme pitkälle jäähdyttelylle.

Lopulta kämpässäni kelloa katsoessani huomasin, että lämmittelyt ja jäähdyttelyt mukaan lukien visiittimme agihallille/-hallilla/-hallilta oli kestänyt miltei kolme tuntia. No tulipahan lämmiteltyä ja jäähdyteltyä ainakin huolella ja oli kerrankin tehnyt olo ennen suihkuun menoa.