Aloitettiin päivä kauniissa aurinkoisessa metsässä harjoitellen samalla luoksetuloja. No tulihan se. Onhan kyseessä Ego, joka tosin joku aika sitten hieman kyseenalaisti luoksetulon tarpeellisuutta.
Päivää jatkettiin ylimääräisellä temppukoululla. Temppuiluun kuului laatikkoon meneminen. Tämän pyrri on ihan itsekin jo tosin hoksannut aikoja sitten, joten tempun opettelu käskystä ei ollut ollenkaan haastavaa.
Sitten siihen haasteelliseen osuuteen: tassun antaminen. Olen nyt päättänyt visusti opettaa tämän liikkeen naksuttimella ilman vihjeitä, mutta tuskaista on. Pörriäinen kun ottaa tässä kohtaan mahdottoman kivaa katsekontaktia ja yrittää tehdä jo opittuja liikkeitä. Haluamani tassu pysyy koko helkutin liikesarjan ajan samalla paikalla. Varmasti Ego siis tietää, mitä haetaan, mutta ei uhallakaan liikettä suorita.
Temppuilun jälkeen jätin pörriäisen yksin. Tähän asti Ego on jo oppinut ovien aukaisemisen jalon taidon, mutta lukossa olleet ovet ovat sentään pysyneet kiinni. Vaan eivätpä pysy enää. Jo eilen pyrri tuli vastaan eteisessä, mutta luulin sen johtuneen huonosti suljetusta ovesta. Tänään pyrri tuli jälleen eteisessä vastaan ja olin ennen lähtöäni tarkistanut useaan otteeseen, että ovi on ja pysyy kiinni ja lukossa.
Totesin sitten kaverin luokse mennessäni, ettei Egokaan ihan loppuun asti pakosuunnitelmiaan tee vaan jättää jälkiään. Siinä vaiheessa kun oven kahva melkein jäi käteeni tajusin, että joka halvatun oven, jonka pyrri on avannut on kahvat ja lukot melkein irti... Hupsista.
Jatkettiin ilta temppuilulla. Tällä kerralla ihan vaan tennispallo kouraan ja jakkaraa kiertämään. Lisäksi Egolla oli sen verran virtaa telkkaria katsoessa, että teimmepä sitten istu-maahan-seiso-jumppaamista edelleenkin tennispallo palkalla.
Iltalenkki sijoittui sitten hyvin lähelle hallia, enkä millään malttanut mieltäni vaan eksyimmepä sitten hieman agittamaan. Hallilta oli juuri lähdössä eräs seuralaisistamme, jolle olin lelupalkkaavuusongelmaani marissut. Hän jätti meille uuden lelun testattavaksi ja tämä tyttö tahtoo samanlaisen! Egolle, tietty.
Lelu oli siis sellainen, minkä uskoinkin nappaavan tuohon otukseen. Semmoinen perusvetolelu, johon oli sitten tungettu ohueen kohtaan tennispallo [niin, ettei pallo liikkunut siinä lelussa, mutta tokopa tuolla liikkuvuudella niin väliä olisi ollut]. Pyrri repi ja pyrri juoksi lelun perässä. Saatiin tehtyä kivoja helppoja treenejä. Harjoiteltiin takaleikkaa putkella, piilotettua putken päätä, putkille lähetyksiä ja vähän hyppyjä. Niin ja vinoja keppejä, joiden syvin olemus tosin vähän taisi unohtua, kun tässä vaiheessa pyrri alkoi taas seurata ohjaajaa niin ne kädet vaan jotenkin eksyi mukaan. MUTTA. Nyt Paavo, en halua millään dissata sinua, mutta valitan, Ego osaa kuusi keppiä suorilta nopeammin kuin sinä ja vähintäänkin yhtä varmasti. Juuh että silleen. Ehkäpä jätämme kepit hautumaan sitä elokuuta, kun pyrri täyttää sen vuoden ja luusto olisi kepittelyyn vähän sopivammalla jamalla. Tai sitten alan sisäistää vinojen tarkoitusta ja reenilöin niitä. Kepeille hakua ja kaikkee muuta kivaa.
Sellaista tänään. Huomenna allekirjoittanut saakin sitten jäätyä tuolla lumimyrskyssä latuvahtina sm-kisoissa. Ratkean riemusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti