On se vaan höppänä

Parin viikon tapahtumat lyhyesti.
Muotisana on kontaktit ja kepit. Se siitä, sitten eilisiin treeneihin.

Teema: erikoisesteet

Rata oli kuvioltaan semmoinen, että se voisi koska vain olla ykkösluokassa ratana. Ei mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta ideana olikin suorittaa erikoisesteitä.

Ensiksi testailtiin ykköskakkos välissä, mites se koira liikkuu parhaiten niin, että kakkonen oli takaa kiertäen ja rengas oli sitten niin, että Paavon kanssa paras idea oli tehdä joko saksalainen tai japanilainen. Kyllä, me olemme Paavon kanssa hyvin kansainvälisiä.
Renkaalle piti tehdä random jaakotus siis 360 kiepsahdus, jotta koira hämääntyisi ja hyppäsi sekä kääntyi tiukasti. Ensimmäisellä kerralla jaakko jäi tekemättä ja Paavo hyppäsi väärän putken pään suulle. Ei liene vaikea arvata, mistä päästä koira putkeen meni?

Rengas oli siis ensimmäinen erikoinen. Putkelta oli muuri ja muurilta tiukka kurvi ja kamala kulma seuraavalle hypylle [hyppy väärinpäin tyrkyllä]. Tein muurin vaikeimmain kautta, eli rynnin ns. väärälle puolelle [kiirekiire ja kerran kolahti koiran pää jalkoihin, kun pikkuinen sinkosi putkesta ajateltua nopeammin] ja käänsin sylkkärillä tulevalle suoralle. Toimi muuten, mutta tosiaan itse muurin ohjaus meinasi mennä kiirehtimiseksi.
Kouluttajan pyynnöstä vaihdoin ohjauspuolta ja Paavo oli vakaasti päättänyt hypätä hypyn väärältä puolelta. Oli hauska nähdä silmäkulmasta, kuinka koira joko rynni röyhkesti jaloista läpi tai sitten aivot raksuttivat muurilla toista reittiä ja poika teki upeat tiet, jotta jalkani pystyi takaapäin ohittamaan.

Saatin homma pelaamaan ja sitten juostiin suoraa, mutkaputki ja pöytä. Onnistui joka hiivatin kerta, vaikkei pöytää olla otettu pieneen ikuisuuteen. Pöydältä pituudelle, jolta ikävä takaisinpäin kääntyminen aalle. Ja joku/jotkut saivat hämmästelemisen aihetta. Ainakin allekirjoittanut jäi katsomaan koiraa monttu auki, sillä koira suoritti ilman minkäänlaista käskyä täydelliset pysähtymiakontaktit ja odotti häntä heiluen jatko-ohjeita.
Mitä tästä opimme? Yrittäkää opettaa koiralle juoksarit, niin saatte itsenäiset pysähtymiset.

Ja sitten loppusuoralle. Neljän esteen sarjalle ja viides este sitten okseri. Paavo näytti muille esimerkkiä, kuinka sarja tulee oikeaoppisesti suorittaa= ei välilaukkoja vaan hyppy hypyn perään. Tätähän me toki ollaan treenattu ja jos koira on muutaman kerran hypännyt ilman väliaskeleita seitsemän metrin välinkin niin luulisi tuon neljän metrinkin onnistuvan. Ja okseri nyt oli vaan okseri. Koskaan ollutkaan mikään ongelma.

Ja voin sanoa, että vaikka muutamaa kohtaa hiottiin ja testattiin sitä meille parasta tapaa niin jäi huippuhyvä fiilis. Paavon asenne radalla on vaan niin loistava. Spanielin innokkuus ja lystikkyys yhdistettynä melkoiseen ärräpäiden heittelyasenteeseen tekee vaan hommasta mielekästä ja (nyt tiedän ampuvani omaan nilkkaan tämän kirjoittaessani) melko helppoakin. Paavo vaan osaa ja treenaajien [sekä sen toisen kentän treenajien] hymyistä päätellen, että vaikka siellä radalla nykyisin molemmat paiskii hommia tosissaan niin se hauskuus, joka välittyy muillekin, ei ole unohtunut matkan varrelle.

Tehtiin lopuksi riemuympyrä, mutta koska Paavo pääsi jo sarjalla fiilistelemään niin päätin riemastuttaa Elvistä ja juoksennella turistin kanssa ympyrää. Korvat lepatti ja koira hymyili. On se vaan höppänä, erästä bussissa matkustajaa lainaten.