Tämä päivä oli kartturilla muutenkin mennyt kuin unissakävellen ja agiradalla meno jatkui samalla tavalla.
Aiheena olisi pitänyt olla valssit ja pakkovalssit, mutta ryhmäämme ennen oli käyty rakentamassa Varkaudessa ollut kolmosten hyppyrata ja sitähän hieman hyppykuviota muunnellen sitten veivattiin.
Toisella esteellä treenattiin niistosokkaria. Tätä ollaan treenattu ja tähän asti aina loistavasti onnistuttu, mutta tänään homma tökkäsi, viimeistään kolmosesteellä, joka olikin rengas. En siis saanut edistää -> niistosokkarin ideaa ei voitu käyttää hyväksi, sillä rengas piti varmistaa.
Ja kun en saanut edistää niin sitten oltiin kepeillä ongelmissa, kunnes tajusin rääkyä Paavon nimeä, jotta herra tajusi kepeille mentäessä jarrutella edes pikkasen. Eli nelonen oli suora putki, putken jälkeen somasti hyppy syöttinä, mutta 90 asteen kulmassa pitikin käntää kepeille. Tätä veivattiin ja veivattiin, kunnes tajusin tosiaan rääkyä koiralle hiljennykseksi jotain omaa ja koira alkoi hakea ekaa väliä toisen välin sijaan.
Loppurata menikin puhtaasti, mutta hyvää päivää sentään niiden mutkien kanssa. Viime viikon treenien ja kisojen tiet olivat muisto vain ja me kaarreltiin kunniakierrokset jokaiseen tiukkaan mutkaan.
Yksi mutka saatiin pieneksi. Sellainen mutka, joka olikin koko radan pointti. Suoren putkeen jälkeen piti saada koira takaisin päin. Minun vauhdikas ja kunniakierroksia tekevä maksini nuoli putken seinää, kun tämä kohta otettiin. Mutta muuten mutkat kyllä pissasivat melko pahasti.
Toisella kerralla sitten halusin ottaa kepit varman päälle, joten tein alkuun varman ja tiukan pyörähdyksen kakkosesteelle, jolloin sain edistää hieman ja pystyin keskittymään renkaalle "varmaan" näyttämiseen, kun koira ei ollut hetkeäkään selkäni takana piilossa.
Ja kun siihen lisättii melkoinen spurtti putken päähän ja rääkyminen koiralle niin johan alkoi kepitkin mennä. Keppien jälkeiselle putkelle palkka.
Sitten veivattiin loppua. Hieman saatiin mutkia pienemmäksi, mutta edelleen niistä olisi saanut kyllä muutaman sekunnin pois, mutta annettakoot tämän kerran anteeksi, eilisten hienojen teiden kunniaksi.
Seuraavan kerran ollaankin Oreniuksen Juhan ohjauksessa, joten voisin kuvitella, ettei tämän päivän mutkittelu tule sunnuntaina kysymykseenkään. Toivoa ainakin saa.
Niin ja olinhan minä niinkin noheva, että muistin kerrankin ennen viimeistä mahdollista päivää ilmoittaa Paavon omiin kisoihin, jotka järjestään viikon päästä sunnuntaina. Päästään hyllyttelemään maksimissaan kolme starttia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti