Kisat takana ja voi vitsit. Ensimmäisen kerran elämässäni, minulla oli epäuskoinen olo ykkösten radalla. Ensimmäinen rata oli vielä mentävä, mutta toinen rata... niin ääripää ykkösten rata, miksi inhoankaan ykkösiä. Erityisesti Paavon kanssa.
Ensimmäinen rata. Juoksusuora putkeen [puomi välissä]. Kuinka ollakaan kiireeltäni edistin puomilla ja tuomarin mukaan koira loikkasi kontaktin. Minun ja iloisesta "se otti sen" kouluttajani hihkaisusta [joka seisoi puomin alastulon vieressä yleisön puolella] päätellen, poika koski siihen. Ei nätisti, mutta mielestäni selkeästi etutassullaan. Jokatapauksessa vitonen. Siitä sitten lentokeinulle. Tajusin, ettei koira kuuntele epätoivoista "TÄSSÄNYTSTOPAIKKASIIHENOTAHILJENNÄPRKL" rääkäisyäni ja alkoi jarrutella keinulla liian myöhään. Iloisesti liukui märältä keinulta pois ja koiran hölmistynyt ilme kertoi, ettei moinen tempaus kuulunut alkuperäisesti koirankaan suunnitelmiin. Meno jatkui aalle. Koira nippanappa otti ehkä kontaktin, mutta olin aivan vakuuttunut, että tuomarikin oli sitä mieltä, ettei kontaktia otettu riittävän selvästi [tuloslapun mukaan tuomarin mukaan kontakti oli otettu]. Siispä otin aan uudelleen vaatien koiran mönkimään alas asti ja meno jatkui. Tuloksena siis hylly, mutta muuten ihan ilmiömäinen rata. Siis ihan mieletön! Ja kuuluttajan kuuluttamia aikoja kuunnellessa, sekä asian tarkistaessani tulostaulusta aikamme 30jotain oli luokan toiseksi nopein aika [kaksikymmenystä sinne tänne, laitetaan se aan piikkiin] ja selkeästi nopeampi aika seuraavaan.
Seuraava rata ei niin kehuttavasti mennytkään. Olin aalle mentäessä hieman hämmentynyt, sillä mielestäniu meillä oli jo hylly alla ja silti tuomari kehtasikin nostaa kätensä, mukamas kontaktin hyppäämisestä, vaikka Paavo teki aalla päivän parhaan juoksarinsa. Jokatapauksessa. Tämä rata oli ihan oikeasti jotain käsittämätöntä vailla loogisuutta ohjauksen kannalta. Enimmäiseksi kaksi jollain tavalla kaaressa olevaa hyppyä ja siitä lyhyellä välillä avoinkeppikulma. Olin varma, että tää me feilataa, mutta ihan näin ei käynyt. Kepeiltä me se hylsy kyllä saatiin, kun kesken keppien Paavo bongasi aan, jonne ryntäsi, mutta kepeille sisäänmeno oli hieno. Keppien jälkeen olikin vähän edempänä hyppykuvio, joka oli tuskaista. Koira kuvion sisään sylkkärillä. Siitä huomasin koiran etenevän omin nokkineen ja olisin voinut jo hyllytetyn radan verukkeella kokeilla, kuinkas parin esteen takana mutkienkin ohjaus sujuu, mutta enmpä kokeillut vaan menin leikkaamaan takana. "Väärällä" puolella "varmistin", että Paavo kääntyy suoran jälkeen ja rääkäisin "tässä". Hyvin kääntyi, harmi vain, että väärään suuntaan. Siinä siis ylimääräisiä pyörähdyksiä ja homma jatkui. Sitten irroteltiin juoksusuoralla, jonka päätteeksi olikin 180 käännös, pois houkuttelevalta loppusuoran vikalta esteeltä. Meni hyvin, vaikka jaakotus muuttui puoli valssiksi.
Sitten rynnättiin suoraan putkeen, siitä hyppy ja tyrkyllä putken pää. Juokse tyttö juokse, vai miten se menikään... Puomin [jonka ansiosta oli pakko juosta suoraan, eikä kääntyä riittävän ajoissa kertomaan koiralle, että käännytäänkin hiukan jyrkemmin suoralta pois], takana olikin sitten keinu, jolle olisi pitänyt mennä.
Sain käännettyä pojan kyllä tyrkyllä olevasta päästä pois, mutta kuitenkin liian loivasti ,jotta Paavo äkkäsi toisen pään. Putken kautta keinulle, keinulta putkeen ja putkesta loppusuora. Kaikkien ylimääräisten kurvien kanssa huomasin tulostaulua katsellessani, että aikamme olisi riittänyt toiseen sijaan. Ilmeisesti muutkin nopeanopean koirat olivat hyllyttäneet radan tai jotain.
Kisoista jäi kuitenkin hemmetin hyvä fiilis. Paavon kanssa juoksentelu radalla on vain jotain parasta ja kunhan tämän fiiliksen säilytän niin me voidaan hyllyttää puolestani loputkin kisauramme radat, sillä meillä on hauskaa ja koirakin selkeästi hommasta nauttii. Puavo se vaan on hieno :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti