11.8.2015

Sinä valitsit minut, minut, minut, joo ja minut sinä sait

Ethän korjaa minusta mitään, ethän yritä mua pelastaa, ethän hio minusta mitään pois


Minun huujan suuripieni raitaeläin, se, jonka nimen voi lausua hyvin monella eri äänenpainolla, lähinnä yleensä vain huokaisten "voi Egohhh..." täytti taas vuosia. Vastahan se tuli minulle? Eikö?

Sunnuntaina oli Egon synttärit. Minun ikuinen riiviöni täytti jo viisi vuotta. Toivossa on hyvä elää ja toivon, että tulevien seuraavien viiden vuoden aikana tapahtuu jotain aikuistumisen merkkejä. Tai siis rauhoittumisen merkkejä.
Onhan se nytkin jo rauhoittunut paljon kotioloissa, mutta kyllä pyrrinen silti osaa tehdä läsnäolonsa selväksi, paitsi silloin kun mielessä on pahanteot. Siis ruuan nappaaminen lautaselta, lautasen nuoleminen, vieraiden kenkien järsiminen (ne nahkaremmisandaalit ovat vaaaaan NIIIIIIN hyviä....) silloin yks pikku Ego osaa olla hyvinkin näkymätön.

Jaksan kävellä ihan itse, paitsi silloin kun väsyttää


Minen oikeestaan edes tiedä, mitä Egosta voisi enää kirjoittaa. Minun mielestäni Egon nimi kertoo kaiken. Se on Ego. Ei se siitä muuksi muutu. Se on koira, jonka jonakin päivänä olen lähettämässä ykkäspostilla kasvattajalleen takaisin, mutta joka jo seuraavassa hetkessä tassunsa vähän pipiksi saaneena saa itkun aikaiseksi, että nyt se on kipeä. Minun oma rakas raivostuttava pieni Ego.

Oon kuullut, että vastakohdat täydentävät tosiaan. Egon kanssa me ollaan vissiin ihan liian samanlaiset. Molemmat haluavat tehdä täysiä. Olla täydellisiä, parhaita, vaikka rahkeet ja osaaminen ei ehkä kaikkeen riitäkään. Me halutaan valloittaa maailma, tässä heti nyt. Ja kun kaikki ei tapahdu hetinytpian, alkaa pinna olla kireällä. Me rähistään, näytetään heti, että nyt ei mennyt ihan nappiin. Alkaa turhauttaa. Olen joutunut oikeasti ponnistelemaan sen rauhallisuuden kanssa, opettelemaan hillitsemään itseni. Ja se opettelu jatkuu yhä, Egon kanssa rauhallisena pysyminen yhäkin on vaan niin pirun vaikeaa, yrittäkääpä itse treenata kaverin kanssa, joka napsii teitä, puree omaa kieltään ja huuta kuolavanavaluen perkelettä, repikääpä siitä sitten huumoria.
Mutta kun kaikki natsaa, mielentila on oikea, me ollaan askeleen lähempänä maailman valloitusta.

Eikä minua tarvitse muuttaa, eikä tehdä musta parempaa
Tiedäthän sen jo sinäkin, ei musta täydellistä koskaan saa


Ego on ihan mieletön. En vaihtaisi hetkeäkään pois tuon otuksen kanssa vietetystä ajasta. Vaikka en haluaisi ihan oikeasti koskaan luopua tuosta ötökästä, ja tarkoitan oikeasti että elämä ilman Egoa olisi teeskentelyä, niin kyllä mulle yks Ego riittää. Olen tullut siihen tulokseen, että jokaisella tulisi olla yksi oma Ego elämänsä aikana, mutta vain yksi, toinen saattaisi olla jo mielenterveydelle jo vähän liikaa ;)
Mutta kuten sanottua, Ego on persoona, jota sanat eivät pysty kuvailemaan. Ego pitää kokea ja tuntea ja kuulla, jotta tiedätte mitä Ego on.

Onnea siis kaikille Tottakai R-pennuille!

Ota minut tällaisena kuin oon, tällaisena kuin oon


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti