Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme

Lääkkehillä hoidelkaa Nalleystäväämme.
Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi.
Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi.

Mistä tunnistat kun koirasi on kipeä?

Kenties kuivasta turkista?
Rimojen roiskimisesta?
Vauhdin hyytymisestä joka tilanteessa?
Liikkumisen ilon puuttumisesta?
Ehkä ei niin sosiaalinen?
Tassujen nuolemisesta?

No näistä voisi jo joku tunnistaa...

Vai ehkä viimeistään siinä vaiheessa, kun lenkeillä riuhdotaan kotiin päin`, jalat ovat kropan alla, koira ei tule vastaan kotona, lenkeillä jäädään nuolemaan takareisiä, kotona nuollaan jakuvasti kaikkia tassuja ja autoon ei hypätä ainakaan mielellään? Kyllä minäkin tajusin asian tässä vaiheessa.

Patjaksensa parahin matto levitellään,
peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.
Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,
itse käymme uinumaan hänen vierellensä.
Varasin hierojan taas Paavolle ja äsken koira hierottiin. Mitään hirvittävän pahoja jumeja ei löytynyt, mutta takaosasta löytyi silti jälleen jumeja. Lantio/ristiselkää hierottaessa Paavo erityisesti reagoi, mutta jälleen oikealta puolelta löytyi myös pari muuta jumia.
Hieroja suositteli lisäravintoa nivelille ja sitä toivottavasti saadaan pian (kyseiseltä hierojalta tilasin...) lisäksi olen yrittänyt tämän viikon ajan uittaa Paavoa niin paljon kuin mahdollista ja uintisuoritusten jälkeen piimää naamaan.

Paavon turkkihan on kuivunut tässä pikku hiljaa, vaikka kuinka olen öljyä tunkenut koirien ruokiin entiseen malliin. Sen jälkeen kun Paavo pamautti takaosansa ensimmäisen kerran, ei vauhdista ole ollut tietoakaan, rimoja on alettua roiskia radalla ja mitä näitä nyt on ollut. On varmaan ihan oikeutettua, että saan ihan pikkasen soimata itseäni, että olisihan nuo kivut pitänyt tajuta aikaisemmin. Joku kello jossakin olis saanut edes pienesti kilahtaa, mielellään toki yhtä ärsyttävällä äänellä kuin herätyskelloni aamulla. Mutta ei, se on ohimenevää... kunto on huono... uiminen kuivattaa... helle hidastaa... syitä löytyy vaikka millä.
Noh, nyt ovat jumit poissa. Tarkkaillaan tilannetta pari päivää ja jos homma alkaa näyttää hyvältä niin sitten ei tarvitse mennä lekurille, mutta... Tarkkailen _hyvin_ intensiivisesti tilannetta. Ilman tekosyitä ja selityksiä.
Vanhuus ei tule yksinään. Kai se on todettava.

Vahtikoira vartio uskollisna meitä,
kunnes koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.
Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme.

Pidä varasi ettet päästä asioita kasvamaan liian suuriksi

Ego ja äippä Aune, tuo etäisyys oli ihan ok molemmista
Olen ihan kokonaan unohtanut mainita, että kävimmehän me myös Kotkassa jokunen aika sitten Seijan luona. Siellä meitä odottikin lähes kuusiviikkoiset pyrrinpennut (Egon pikkuveljiä ja -siskoja) ja muu poppoo. Kiitokset Seijalle toooodella hyvästä salaatista ja muusta ruuasta, niin ja meidän vastaanotosta (: Kivaa oli nähdä pitkästä aikaa, vaikka äiti ja poika eivät toistensa kohtaamisesta olleet ihan niin riemuissaan.
psst!Egon arvostelut löytyvät nyt näyttelypäivityksien yhteydestä!

Laatu ratkaisee, ei määrä

Eilen hyppäsin suoraan töistä Karkkuun lähtevään kyytiimme, määränpäänä springerspanieleiden erikoisnäyttely. Ego sai viettää päivän veljeni ja hänen tyttöystävänsä seurassa, kun taas spanielipojat lähtivät tapaamaan sukulaisiaan. Päivä oli kuuma, Paavo otti homman tosi Paavomaisesti ollen kehässäkin vähän jossain muissa maailmoissa, mutta tulos oli kuitenkin ERI ja lopulta luokkasijoitus 2 seitsemästä uroksesta. Ei ollenkaan paha. Arvostelua en käännä, ihan vain siksi, että tykkään kovasti arvostelussa esiintyvästä "lovely" - sanasta.

"Lovely type of dog. Lovely outline. Nice head & expression. Good strong neck. Good shoulders front and gone. Good strong hind quarters. Shown in lovely coat & good hard condition. Moved well."
Tuom. Joy Hartley Tulos: ERI/2

Anna mun viedä, määränpää löytyy sieltä

Eilen oltiin treenaamassa helteestä huolimatta ja vähän se näkyi pojissa.

Paavoa sai jo lämmittelyissä raahata perässää, joten ilmoitin ohjaajalle, että tehdään vaan jotain pientä ja miniesteillä. Ensimmäisellä kierroksella näkyi selkeästi pientä lahnailua, mutta kun ilta eteni viileämmäksi vauhti vain koveni ja Paavo oli magee. Ainahan se on.

Ego sen sijaan keksi ihan omia kuvioita ja ohjaaja menetti toivonsa tuohon elikkoon viimeistään siinä vaiheessa, kun pyrrin hampaat löytyivät vatsastani ja treenien päätteksi oli rystysessäkin pitkästä aikaa reikä. Hyviä pätkiä oli, mutta se yksi este kuumotti raidallisen nupin ihan sekaisin. MIKSI se muka pitäisi suorittaa takaa, kun helpommalla pääsee posottamalla se suoraan? Nii-in, ei saatu neuvoteltua, että juuri sen esteen voi mennä takaa, vaikka ennen sitä suoritettaisiin muutama muukin este. Toinen takaakierto toisella esteellä onnistui ongelmitta.

Tänään olin oikein pätevä koiranomistaja ja keittelin kanansydämiä ja suuntasin kohti hallia. Treenattiin kontakteja.

Ja voi että. Ego sai kyllä eilisen anteeksi ihan täysin tämän päivän näytöillään.
Puomi oli niin priimaa ettei mitään järkeä. Varsinkin se sai minussa pienen onnistumisen tunteen, kun Egon mielestä kontaktin "ottaminen" oli ihan mahtavinta ikinä ja minulla oli oikeastaan lieviä vaikeuksia saada pyrri pois kontaktipinnalta.
Aa ja keinu menivät nekin ihan superisti, jos ei oteta mukaan ensimmäisiä suorituksia. Pieni raidallinen saisi vielä opetella että ensimmäiselläkään kerralla se aan harja ei ole mikään hyppyeste tai että keinulla ei ole tarkoitus hypätä edessä seisovan ohjaajan niskaan. Henkilövahingoilta onneksi vältyttiin, mutta vähän pitää vielä treenata malttia tietyissä asioissa.

Ja Paavo nyt oli Paavo. Meillä mitään kontaktiongelmia ole.

Tässä on oikea asenne jopa agikentälle

On mukavaa olla mainos pihalla

Paavon arvostelu löytyy edellisestä tekstistä. Egon arvostelut odottelevat äidin luona.


Piti vain vinkata urheilukoirahierojasta, erityisesti kaikille tuolla Helsingin lähettyvillä vaikuttaville koiranomistajille
Tmi Antura

Et semmosta. Myö palattiiin tänään mökiltä pois ja voi ihanuus tätä rauhallisuutta kotona.

En aio tuhlaa aikaani juoksemal muiden käskyst, elän täs nyt

Myö ollaan mökillä loistavan, mutta aika tulosköyhän näyttelyviikonlopun jäljiltä. Arvostelut ovat edelleen eriosoitteessa (=näyttelyrepussa, joka majailee äidin luona) mutta jotain voinen lyhykäisesti kertoa.

¨ "Todella hyvä tyyppi, mutta melko iso kokoinen. Tyypillinen maskuliininen pää, voisi olla paremmat korvat. Keskiruskeat silmät, hyvä purenta. Kaunis kaula, voimakas selkä. Kataa häntänsä selän päällä sekä liikkeessä että seisoessa. Pitäisi olla hieman enemmän rintakehää. Hyvät kulmaukset. Liikkuu lyhyellä/matalalla askeleella (?) Hyvä karvapeite. Näyttää iloisalta ja eloiselta."
HUOM! Vapaasti suomennettu ruotsista. Kysymysmerkkilauseesta en ole täysin varma, bongasin lauseesta vain sanat kort ja steg ja loput pystyi vain arvailemaan.
Tuom. Karl-Erik Johansson, Tulos: EH/1

Egolla oli taas vauhti päällä, tällä kerralla juokseminen onnistui, mutta seisominen... voi elämä, kun kaikki on niin jännää tämän raidallisen mielestä. Tuomarin makuun liian iso ja jottain höpinää oli myös rinnasta. Arvostelu loppui kommenttiin "iloinen ja eloisa koira". Kyllä, tunnistan.



"Erittäin hyvät mittasuhteet. Kaunis oikealinjainen, miellyttävä ilmeinen pää. Etuosa saisi olla paremmin kulmautunut ja eturinta parempi. Runko rullaa liikkeessä. Hyvä rintakehä ja ylälinja sekä takaosa, lantiossa luisuutta. Hyvä takaliikem etuliike jää hieman lyhyeksi. Karva kiharaan taipuva ja kuivan oloinen. Miellyttävä käytös"
Tuom. Leila Kärkäs Tulos: ERI/1

Paavo yllätti. Kehä oli tunnin - jopa reilukin- myöhässä aikataulusta, hellettä piisasi ja varjoja ei ollut. Paavo JUOKSI. No vähän meinas mopo hyytyä vikoilla kierroksilla (ehei, yksi ympyrä ei riittänyt, luokkakilpailut ja muut mukaan laskien juostiinko me kuusi kertaa kehä ympäri ja siihen lisäksi pakolliset kuviot?) Tuomari tykkäsi, ja antoi yllätyksekseni Paavolle ERIn, muutenhan Leila Kärkäs jakeli aika iloisesti EH:ta maksimissaan. Vähänhän se harmitti, kun SA:ta ja sitä kautta SERTiä (paavo ainoa sertin saajista, joka sai erinomaisen) ei saatu, kun hyvästä yrityksestä huolimatta, Paavon turkki oli tuomarin makuun liian kihara ja karhea. Karkkuun me sitteen öljytään tuo turkki. Ehkä. Jos turkkia ja etuosaa ei lasketa, tuomari tykkäsi Paavosta.
Yleisön mukaanhan Paavo oli matala walesi, mutta tiedoksenne kehänlaidalla olijoille, Paavo aikoinaan mitattiin ensimmäisissä agikisoissaan 50cm ja risat korkuiseksi, että todellisuudessa taidetaan olla aika ihannekorkeuksissa (48cm), pyöreähän tuo on, mutta että matala? Minä tykkään.









Mökkielämään meillä on kuulunut paljon uimista, rehaamista, luiden syömistä ja nyt hieman nukkumista kuorsaamisen kera. Siis koirilla, itse olen palvonut aurinkoa kera kahvakuulan ja jumppapallon. Toki välillä olen Paavon seuranut käynyt uiskentelemassa, mutta kyllä koirat ovat hoitaneet tuon erengisimmän osuuden.

psst.Kuvien laatu on aika kökkö, kun kokeilin tätä bloggerin omaa kuvanlisäystä, testaus jatkukoon...

Hymyile ja tavallaan sä parannat jo maailmaa

Koska kuvien lataaminen nettiin oli niin työlästä, en jaksa hirveitä tarinoita raapustella. Sen verran kerrottakoot, että agilitytreeneissä ollaan käyty pari kertaa.





Ensimmäinen kerta meni ihmetellessä ulkoilmaa ja muita koiria raidallisen kanssa, joten ikään kuin aloitettiin ihan kaikki alusta.
Seuraavalla kerralla ei ongelmaa. Sain väkertää meillä radanpätkää, jossa koira sai irrota ja harjoiteltiin yhdellä esteellä takankiertoja. HYVIN MENI



Irtoamisen merkkejä, oli se kartturin käsin ihan missä vaan...











Paavo treenaa samaisessa ryhmässä ja punavalkoisella yllätysyllätys on mennyt hyvin, mitä nyt rimoja huiskitaan oikein huolella alas. Johtuuko se helteestä, vähän heikentyneestä kunnosta, vihdoin ja viimein kerääntyneestä massasta vai jostain vakavammasta? En tiedä, mutta Paavolle se ei ole normaalia. Hierojalla ajattelin käyttää, vaikka liikkuminen muuten onkin normaalia, mutta kun ei mun Paavo tiputtele niin ahkerasti rimoja, ei varmasti.













Myös Elvis pääsi viime viikon treeneissä näyttämään kyntensä. Voi pojat sitä riemua ja fiilistä! Kyllä se reilu yhdeksänvuotias vielä muisti ja jaksoi.















Tällä viikolla ei sitten treeneihin mentykään, kun Paavon trimmaus sattui samalle ajalle. No nyt ollaan ostettu shampoot ja hoitoaineet ja etsitty takit, joskos tällä kerralla ainakin turkki olisi näyttelyissä kunnossa (: Ensi kerralla lupaan Katjalle tuoda vähemmän metsittyneen ja kaupunkipölyisen koiran trimmiin. Ehkä.



Ego sen sijaan korkkasi näyttelyt jo viime viikonloppuna tuloksena Elina Haapaniemeltä EH. Olen aika perhosen tyytyväinen tulokseen, koska lähinnä käytiin hakemassa vain oikeasti rodun tuntevalta tuomarilta asiallinen arvostelu. Olen luvannut laittaa arvostelun nettiin. Saatte sen viimeistään viikonloppuna tähän alle, kun olemme taas arvostelulapun kanssa samassa osoitteessa.
Tuomarin suullinen kommentti kuitenkin oli, että tykkäsi paljon Egon tyypistä, vaikkakin selkeästi nuori uros kyseessä. Pää oli hyvä, mitä nyt korvien asento saisi olla parempi. Lisäksi Ego oli oikein tomera poika ja tuomari arveli, että teelautasen kokoiset silmät johtuivat valppaudesta, olisivat saaneet siis olla enemmän mantelit ja tummemmat (onko vaaleasilmäisyys jotenkin yleistä rodussa kuin rodussa, vai sattuuko mulle vaan nää kaikki?)Lisäksi lanneosa oli massaan nähden pitkä, mutta tasoittunee iän myötä ja häntä nyt on häntä.
Lisäksi Haapaniemi valitteli myös Egon valkoisista merkeistä, mutta sanoi, ettei halua väriasioissa olla turhantarkka näin pienellä rodulla. Kiitteli myös sitä, että selkästi ollaan treenattu Egon hampaiden näyttöä, se sujui nimittäin ongelmitta. Palleja ei vieläkään olisi saanut hiplata, mutta lopulta Ego suostui kohtaloonsa. Muutenhan Egolla oli ehkä turhankin hauskaa kehässä. Liikkeissä vielä hieman pomppi ja liikkeelle lähtiessä piti vähän rähistä. Seisoessa vispasi joko häntä tai pää, mutta kopeloimalla tuomarikin sai jonkinnäköisen kokonaisen SUORAN kuvan koirasta. Hauskaa oli ja lauantaita odotellaan innoissaan.



"2,5 v brindle, jolla valkoiset tassut ja valkoinen rintamerkki. Maskuliininen hyvä tyyppinen, vielä selkeästi nuori uros. Hyvä päänmuoto, keskiruskeast hieman pyöreät silmät, hyvä purenta, kohtalaiset korvat. Sopiva luusto. hyvä kaula ja ylälinja Hieman pitkä lanneosa. Hyvin kulmautuneet takaraajat. Toisessa takaraajassa yksinkertainen kannus toisessa vaatimaton tupla. Häntä kiertyy selälle. Liikkuu sivusta hyvin."
Tuom. Elina Haapaniemi, Tulos: EH/1