Anna mun viedä, määränpää löytyy sieltä

Eilen oltiin treenaamassa helteestä huolimatta ja vähän se näkyi pojissa.

Paavoa sai jo lämmittelyissä raahata perässää, joten ilmoitin ohjaajalle, että tehdään vaan jotain pientä ja miniesteillä. Ensimmäisellä kierroksella näkyi selkeästi pientä lahnailua, mutta kun ilta eteni viileämmäksi vauhti vain koveni ja Paavo oli magee. Ainahan se on.

Ego sen sijaan keksi ihan omia kuvioita ja ohjaaja menetti toivonsa tuohon elikkoon viimeistään siinä vaiheessa, kun pyrrin hampaat löytyivät vatsastani ja treenien päätteksi oli rystysessäkin pitkästä aikaa reikä. Hyviä pätkiä oli, mutta se yksi este kuumotti raidallisen nupin ihan sekaisin. MIKSI se muka pitäisi suorittaa takaa, kun helpommalla pääsee posottamalla se suoraan? Nii-in, ei saatu neuvoteltua, että juuri sen esteen voi mennä takaa, vaikka ennen sitä suoritettaisiin muutama muukin este. Toinen takaakierto toisella esteellä onnistui ongelmitta.

Tänään olin oikein pätevä koiranomistaja ja keittelin kanansydämiä ja suuntasin kohti hallia. Treenattiin kontakteja.

Ja voi että. Ego sai kyllä eilisen anteeksi ihan täysin tämän päivän näytöillään.
Puomi oli niin priimaa ettei mitään järkeä. Varsinkin se sai minussa pienen onnistumisen tunteen, kun Egon mielestä kontaktin "ottaminen" oli ihan mahtavinta ikinä ja minulla oli oikeastaan lieviä vaikeuksia saada pyrri pois kontaktipinnalta.
Aa ja keinu menivät nekin ihan superisti, jos ei oteta mukaan ensimmäisiä suorituksia. Pieni raidallinen saisi vielä opetella että ensimmäiselläkään kerralla se aan harja ei ole mikään hyppyeste tai että keinulla ei ole tarkoitus hypätä edessä seisovan ohjaajan niskaan. Henkilövahingoilta onneksi vältyttiin, mutta vähän pitää vielä treenata malttia tietyissä asioissa.

Ja Paavo nyt oli Paavo. Meillä mitään kontaktiongelmia ole.

Tässä on oikea asenne jopa agikentälle

On mukavaa olla mainos pihalla

Paavon arvostelu löytyy edellisestä tekstistä. Egon arvostelut odottelevat äidin luona.


Piti vain vinkata urheilukoirahierojasta, erityisesti kaikille tuolla Helsingin lähettyvillä vaikuttaville koiranomistajille
Tmi Antura

Et semmosta. Myö palattiiin tänään mökiltä pois ja voi ihanuus tätä rauhallisuutta kotona.

En aio tuhlaa aikaani juoksemal muiden käskyst, elän täs nyt

Myö ollaan mökillä loistavan, mutta aika tulosköyhän näyttelyviikonlopun jäljiltä. Arvostelut ovat edelleen eriosoitteessa (=näyttelyrepussa, joka majailee äidin luona) mutta jotain voinen lyhykäisesti kertoa.

¨ "Todella hyvä tyyppi, mutta melko iso kokoinen. Tyypillinen maskuliininen pää, voisi olla paremmat korvat. Keskiruskeat silmät, hyvä purenta. Kaunis kaula, voimakas selkä. Kataa häntänsä selän päällä sekä liikkeessä että seisoessa. Pitäisi olla hieman enemmän rintakehää. Hyvät kulmaukset. Liikkuu lyhyellä/matalalla askeleella (?) Hyvä karvapeite. Näyttää iloisalta ja eloiselta."
HUOM! Vapaasti suomennettu ruotsista. Kysymysmerkkilauseesta en ole täysin varma, bongasin lauseesta vain sanat kort ja steg ja loput pystyi vain arvailemaan.
Tuom. Karl-Erik Johansson, Tulos: EH/1

Egolla oli taas vauhti päällä, tällä kerralla juokseminen onnistui, mutta seisominen... voi elämä, kun kaikki on niin jännää tämän raidallisen mielestä. Tuomarin makuun liian iso ja jottain höpinää oli myös rinnasta. Arvostelu loppui kommenttiin "iloinen ja eloisa koira". Kyllä, tunnistan.



"Erittäin hyvät mittasuhteet. Kaunis oikealinjainen, miellyttävä ilmeinen pää. Etuosa saisi olla paremmin kulmautunut ja eturinta parempi. Runko rullaa liikkeessä. Hyvä rintakehä ja ylälinja sekä takaosa, lantiossa luisuutta. Hyvä takaliikem etuliike jää hieman lyhyeksi. Karva kiharaan taipuva ja kuivan oloinen. Miellyttävä käytös"
Tuom. Leila Kärkäs Tulos: ERI/1

Paavo yllätti. Kehä oli tunnin - jopa reilukin- myöhässä aikataulusta, hellettä piisasi ja varjoja ei ollut. Paavo JUOKSI. No vähän meinas mopo hyytyä vikoilla kierroksilla (ehei, yksi ympyrä ei riittänyt, luokkakilpailut ja muut mukaan laskien juostiinko me kuusi kertaa kehä ympäri ja siihen lisäksi pakolliset kuviot?) Tuomari tykkäsi, ja antoi yllätyksekseni Paavolle ERIn, muutenhan Leila Kärkäs jakeli aika iloisesti EH:ta maksimissaan. Vähänhän se harmitti, kun SA:ta ja sitä kautta SERTiä (paavo ainoa sertin saajista, joka sai erinomaisen) ei saatu, kun hyvästä yrityksestä huolimatta, Paavon turkki oli tuomarin makuun liian kihara ja karhea. Karkkuun me sitteen öljytään tuo turkki. Ehkä. Jos turkkia ja etuosaa ei lasketa, tuomari tykkäsi Paavosta.
Yleisön mukaanhan Paavo oli matala walesi, mutta tiedoksenne kehänlaidalla olijoille, Paavo aikoinaan mitattiin ensimmäisissä agikisoissaan 50cm ja risat korkuiseksi, että todellisuudessa taidetaan olla aika ihannekorkeuksissa (48cm), pyöreähän tuo on, mutta että matala? Minä tykkään.









Mökkielämään meillä on kuulunut paljon uimista, rehaamista, luiden syömistä ja nyt hieman nukkumista kuorsaamisen kera. Siis koirilla, itse olen palvonut aurinkoa kera kahvakuulan ja jumppapallon. Toki välillä olen Paavon seuranut käynyt uiskentelemassa, mutta kyllä koirat ovat hoitaneet tuon erengisimmän osuuden.

psst.Kuvien laatu on aika kökkö, kun kokeilin tätä bloggerin omaa kuvanlisäystä, testaus jatkukoon...

Hymyile ja tavallaan sä parannat jo maailmaa

Koska kuvien lataaminen nettiin oli niin työlästä, en jaksa hirveitä tarinoita raapustella. Sen verran kerrottakoot, että agilitytreeneissä ollaan käyty pari kertaa.





Ensimmäinen kerta meni ihmetellessä ulkoilmaa ja muita koiria raidallisen kanssa, joten ikään kuin aloitettiin ihan kaikki alusta.
Seuraavalla kerralla ei ongelmaa. Sain väkertää meillä radanpätkää, jossa koira sai irrota ja harjoiteltiin yhdellä esteellä takankiertoja. HYVIN MENI



Irtoamisen merkkejä, oli se kartturin käsin ihan missä vaan...











Paavo treenaa samaisessa ryhmässä ja punavalkoisella yllätysyllätys on mennyt hyvin, mitä nyt rimoja huiskitaan oikein huolella alas. Johtuuko se helteestä, vähän heikentyneestä kunnosta, vihdoin ja viimein kerääntyneestä massasta vai jostain vakavammasta? En tiedä, mutta Paavolle se ei ole normaalia. Hierojalla ajattelin käyttää, vaikka liikkuminen muuten onkin normaalia, mutta kun ei mun Paavo tiputtele niin ahkerasti rimoja, ei varmasti.













Myös Elvis pääsi viime viikon treeneissä näyttämään kyntensä. Voi pojat sitä riemua ja fiilistä! Kyllä se reilu yhdeksänvuotias vielä muisti ja jaksoi.















Tällä viikolla ei sitten treeneihin mentykään, kun Paavon trimmaus sattui samalle ajalle. No nyt ollaan ostettu shampoot ja hoitoaineet ja etsitty takit, joskos tällä kerralla ainakin turkki olisi näyttelyissä kunnossa (: Ensi kerralla lupaan Katjalle tuoda vähemmän metsittyneen ja kaupunkipölyisen koiran trimmiin. Ehkä.



Ego sen sijaan korkkasi näyttelyt jo viime viikonloppuna tuloksena Elina Haapaniemeltä EH. Olen aika perhosen tyytyväinen tulokseen, koska lähinnä käytiin hakemassa vain oikeasti rodun tuntevalta tuomarilta asiallinen arvostelu. Olen luvannut laittaa arvostelun nettiin. Saatte sen viimeistään viikonloppuna tähän alle, kun olemme taas arvostelulapun kanssa samassa osoitteessa.
Tuomarin suullinen kommentti kuitenkin oli, että tykkäsi paljon Egon tyypistä, vaikkakin selkeästi nuori uros kyseessä. Pää oli hyvä, mitä nyt korvien asento saisi olla parempi. Lisäksi Ego oli oikein tomera poika ja tuomari arveli, että teelautasen kokoiset silmät johtuivat valppaudesta, olisivat saaneet siis olla enemmän mantelit ja tummemmat (onko vaaleasilmäisyys jotenkin yleistä rodussa kuin rodussa, vai sattuuko mulle vaan nää kaikki?)Lisäksi lanneosa oli massaan nähden pitkä, mutta tasoittunee iän myötä ja häntä nyt on häntä.
Lisäksi Haapaniemi valitteli myös Egon valkoisista merkeistä, mutta sanoi, ettei halua väriasioissa olla turhantarkka näin pienellä rodulla. Kiitteli myös sitä, että selkästi ollaan treenattu Egon hampaiden näyttöä, se sujui nimittäin ongelmitta. Palleja ei vieläkään olisi saanut hiplata, mutta lopulta Ego suostui kohtaloonsa. Muutenhan Egolla oli ehkä turhankin hauskaa kehässä. Liikkeissä vielä hieman pomppi ja liikkeelle lähtiessä piti vähän rähistä. Seisoessa vispasi joko häntä tai pää, mutta kopeloimalla tuomarikin sai jonkinnäköisen kokonaisen SUORAN kuvan koirasta. Hauskaa oli ja lauantaita odotellaan innoissaan.



"2,5 v brindle, jolla valkoiset tassut ja valkoinen rintamerkki. Maskuliininen hyvä tyyppinen, vielä selkeästi nuori uros. Hyvä päänmuoto, keskiruskeast hieman pyöreät silmät, hyvä purenta, kohtalaiset korvat. Sopiva luusto. hyvä kaula ja ylälinja Hieman pitkä lanneosa. Hyvin kulmautuneet takaraajat. Toisessa takaraajassa yksinkertainen kannus toisessa vaatimaton tupla. Häntä kiertyy selälle. Liikkuu sivusta hyvin."
Tuom. Elina Haapaniemi, Tulos: EH/1

Mutta minä voin piirtää sinulle siilin, jos olet kiltti

Ollaan saatu ehkä jotain aikaiseksi, tai oikeastaan ei olla tehty mitään, mutta kohta alkaa tapahtua.

Käytiin joitakin kertoja treenaamassa vähän kaikkea ja mun pojat olivat ihan mahtavia. Paavo ei vaan hirveän pitkiä pätkiä ole jaksanut tehdä, mutta sittenpä ollaan lyhennetty treenejä ja Ego on saanut enemmän aikaa treenailla.
Egon kanssa meillä oli tasokoe, joka meni paremmin kuin olisin voinut kuvitella. Ego ei kilahtanut, ei räyhännyt eikä muutenkaan mennyt mitenkään överi kierroksille. Eri koira se oli kuin yksin treenatessa, mutta tasokoe näytti minulle, että suunta on oikea, nyt vain ryhmätreenaamaan niin uskon, että kesän jälkeen alkaa olla aika valmista pakettia. Egon kanssahan homma meni kyllä melko sähläämiseksi, kun Egolla olikin mamma älä jätä-moodi päällä ja jos joku olisi kertonut minulle, että Ego toimii paremmin takaaohjaten, olisin mielläni ihastellut koko radan pojan irtoamista, mutta loppusuoran jälkeen tällä tiedolla ei oikeen enää mitään tehty. Ego siis irtosi!
Kontaktit suoritettiin ihan mallikkaasti, sitten kun kontaktit sattuivat pyrrin kiitoradalle, muutaman kerran piti käydä katsomassa onko kontaktin takana sapelihammastiikereitä tai muita, mutta hyvin pysähtyi ja pysyi kontaktin päässä. Ja pysyi myös lähdössä. Hiljaa. Liikkumatta.
WAU. Ja ei, me emme päässeet läpi, mutta meille räätälöidäänkin ihan oma ryhmä, joten minun mielestä melkein kuin lottovoitto tuon raidallisen kanssa. Ja tulin myös luvanneeksi itsenikin koulutusohjaajaksi, oikeastaan ehdotin apuohjaajan pestiä, mutta niin.

Paavon kanssa meillä oli seuraavana päivänä Anna Strömmin valmennusta ja minä olen saanut minun punavalkoisen takaisin. Olen edelleenkin sitä mieltä, että on se joskus ollut nopeampikin, mutta voi olla että ohjaajallakin on kunto tässä kevään aikana kohonnut himppasen, kun on noita harrastuksia ja menoja tullut hamstrattua jonkin verran. sen verran oikeastaan, että molemmissa käsissä on jonkin sorttiset rasitusvammat ja jalkakin huomauttaa välistä, että välillä on hyvä pysähtyäkin.
Mutta mitä sitten valmennuksissa opittiin? No niinkin yksinkertainen asia kuin, että rytmittämällä oman liikkeeni oikeen kyllä tuon Pullan saa juoksusuorankin jälkeen esteiden välistä vedettyä. Kyllähän se vaati alussa pakkovalssin omaista liikettä, mutta kun alkoi molemmille valjeta idea niin WAU. Paavo vaan on magee!

Ei meidän elämään oikein muuta, lenkkeilyä, löhöilyä, ovien avaamista ja roskisten tonkimista.

Hei me lennetään

Yritin eilen päivittää törmäysmahdollisuudet, mutta tallentamiseen tuli aina vain vastaus "korjaa lomakkeen virheet". En tiedä missä vika, mutta en siis saanut julkaistua tapahtumia, missä minäkin olen pyörimässä kera pari karvakasan.

18.5 KUOPIO agility Paavo
19.5 JÄMSÄ näyttelyt Ego
25-26.5 KUOPIO näyttelyt Ego&Paavo
5.6 JYVÄSKYLÄ agility Paavo (huomatkaa, että kisapäivä on Ykkösluokkalaisille, mullon tosi luja luotto meidän menestykseen omissa kisoissa...)
9.6 KARKKU näyttelyt Paavo

Muistaakseen päivämäärät menivät noin. Kesäkuun näytelmät ja agility ovat vielä auki, mutta jos lomatoiveeni toteutuvat niin näillä mennään.
Alkuperäinen tarkoitukseni oli lähteä Paven kanssa jo synttäripäivänäni (parin viikon päästä) aksailemaan varkauteen, mutta olen tullut siihen tulokseen, ettei Paavo ole vielä oma itsensä, joten en lähde enää kokeilemaan tuon punavalkoisen kanssa kisoihin kepillä jäätä, vaan treenaan mieluummin ja menen sitten kun olen taas sitä mieltä, ettei mikään voi mennä vikaan.
Egon kanssa meillä sen sijaan on tosiaan ne tasokokeet tulossa muutaman viikon päästä ja nyt pitäis ihan oikeasti potkia itseäni perseelle, että saisin aikaiseksi lähdettyä hallille, vaikka kuinka olisi aamuvuoroja... Yksi rata pitää saada tehtyä ennen kuin menen summamutikassa hutkimaan toisten arvosteltavaksi raidallisen kanssa.

Egosta puheenollen, sille on tullut jokin ihan ihme kummitusikä. Kaikki ihmiset, jotka Ego luulee tuntevansa, mutta tajuaakin sitten, että perkele, tämä ei ole tuttu ja haisee vieraalta koiralta ja uskaltaa vielä puhuakin...Ego haukkuu. Nostaa keesin pystyy ja kummastelee kovaan ääneen vierasta. Hetken päästä Ego on kyllä normaali, kunhan on itse saanut omalla ajallaan tutustua ja yrittää pusutella. Sitä ennen vieraan pitää patsaan lailla pysyä yhdessä asennossa ja miellään hiljaa... Niin että jos on käyntiä täällä Kuopiossa, yksi pikku pyrri voisi haluta tutustua ja haluaa ehdottomasti siedätystä hampaiden ja pallien tarkistamiseen. Teetä ja pullaa voin tarjota vastineeksi (:

Ei oo häröilyyn aikaa nyt, ota omena, valmiiksi kypsynyt

Paavon selkää on pari kertaa käyty hieromassa, mutta en edelleenkään ole täysin tyytyväinen Paavon liikkumiseen. Olen aivan varma, että Paavo on joskus liikkunut sulavammin lenkeillä ja pari kertaa agiradalla vipellettyämme vauhti on ollut ihan nollassa.
Toisaalta toivon, että ongelma on vain minulla päässä ja kunhan nyt päästään taas kuntoilun makuun niin Paavokin saa taas kuntonsa kohilleen ja lihakset vetreiksi. Tarkoitus olisi kuitenkin vielä ainakin kertaalleen hierotuttaa Pulla, ihan varmuuden vuoksi. Eikä varmaan olisikaan pahitteeksi, jos hieroja kävisi säännöllisesti, tarpeellista tai ei. Ninnun mukaan selässä ei kuitenkaan itsessään pitäisi olla mitään vikaan, mutta Paavo oli kyllä tosi pahasti pamauttanut takaosansa ja reväyttänyt lihaksensa. Toinen kylki oli selkeästi mennyt jumiin kipuilun takia, kun taas toisella puolella oli jo ensimmäisellä kerralla pehmeää lihasta ja sen puolen Paavo antoikin huomattavasti rennommin hierotuttaa.

Meillä oli tässä joku aika sitten taas valmennus. Se oli ensimmäinen kerta agilitya sitten loukkaantumisen. Ja jottei homma liian siivillä mennyt, niin Paavo oli päättänyt edellisen yön aikana vetää melko ison satsin suklaata naamaan ja meno olikin sitten seuraavana päivänä sen mukaista. Voi lahna sanon minä. Takakierrätykset yllripylläri onnistui, oltiin kuulemma joskus ennenkin selkeesti treenattu niitä. Ja vahingossa mie onnistuin vekkailee koiraa ihan superisti ja koiran linjat olivat priimaa. Toisaalta Paavon vauhti olikin sitä, että jos ohjaaminen olisi kussut, niin vika olisi ollut jossain muussa selityksessä kuin "en ehtinyt."
Monta hyvää yritystä päätyä agihallille on ollut ennen ja jälkeen valmennuksen, mutta vasta eilen yöllä sain aikaiseksi mentyä ihan halliin asti. Toisinaan kun olen unohtanut avaimet kotiin, joskus kaikki treenivermeet ovat jääneet laukkuun, joka odotti ottajaansa sängylläni ja...

Mutta eilen sitten.


Minun on tehnyt avautua ja purkautua erinäisistä asioista hyvin monta kertaa tässä blogissa, erityisesti nyt kun emme ole pystyneet tekemään mitään, on ollut aikaa pohdiskelulle. Mutta kun kirjoitus kusee nykyisin siinä, etten tiedä mistä aloittaisin. Tavoitteenanihan on parantaa mailma mielipiteilläni, saada ihmiset uskomaan minun mielipiteet ominaan, mutta kun. Ehkä joskus suututan jonkun blogissani, mutta se on sitten silloin joskus.

Eilen, onnistuneiden treenien jälkeen kotiin, melkein jo avauduin aiheesta, juoksuisten kanssa treenaaminen ja kisaaminen, mutta sekin vähän jäi, kello kun näytti kahta ja kuudelta soi herätyskello.
Treenit siis loppupeleissä meni hyvin, mutta aluksi vaan vaikutti siltä, että herra liituraidan kanssa hommasta ei vaan meinaa tulla yhtään mitään, koska juoksut. Ei, Egolla ei ole juoksut menossa, eikä tietääkseni spanielillakaan, mutta jollain ennen meitä treenanneella koiralla oli ollut ja uskoisin, että vieläpä melko mehukkaassa ajankohdassa olevat. Ei nimittäin ole normaalia, että pyrri joutuu ihan oikeasti valinnan vaikeuden eteen repiäkö lelua vai nuuskutellako maata.(jos joku ei ymmärrä, mitä tarkoitan niin tervetuloa seuraamaan meidän arkea niin huomaatte, että pyrri rrrrrrrakastaa repiä kaikkea ja kaikkia ihan koska ja milloin vaan) Aluksi meinasi mennä nuuskutteluksi ja voitte uskoa, että minua itseäni alkoi hermostuttaa, että joudun napauttamaan koiraa siitä, että se toimii vaistojen ja hormooneidensa varassa.
En ala asiasta sen enempää avautumaan, mutta uskokaa pois, minulla on mielipide ja erittäin vankumaton sellainen, mitä juoksuisiin narttuihin yleisissä treenipaikoissa ja tavallisissa kisoissa tulee. Minulla on myös syyni, miksi lopulta olen vannoutunut urosten omistaja tietäen, että nartun hankkiessa ne juoksut tulevat kaupan päälle, ellei sittebn operoi tai muuta sellaista...

Eiliset treenit lähtivät sitten kuitenkin jossain välissä rullaamaan.
Ilmoitin Egon seuramme tasokokeeseen, joka on pääsykoe kisavalmiiden ryhmiin. Ei silleen muuten mitään paineita, mutten muista milloin olisimme menneet radan, joka sisältää kaikkea mahdollista. Siis kisarataa. Eikä siis pelkästään mitään hyppäriä vaan ihan kontakteineen kaikkineen. Teoriassa meidän pitäis jo osata kaikki tarpeellinen, mutta kun pyrrin kanssa käytännön toteutuksesta ei ikinä tiedä.
Tämän viikon aikana olisi tarkoitus käydä ihan kaikki esteet läpi ensiksi yskitellen ja kuten eilen aa:n kanssa lopputreeneissä treenattiin kulmia ja erilaisia pätkiä.
Ja Egohan meni, kun pahimmasta nuuskuttelusta päästiin eroon niin johan alko tulla sellaista settiä, että sai kouluttajakartturi olla ylpeä raidallisestaan. Ego pysähtyi, Ego juoksi, Ego irtosi ja Ego oli vaan TAITAVA.

Paavo teki hyvää jälkeä. Kokenutta agikonkaria eivät hajut haitanneet kuin vasta palkkauksen yhteydessä (pallo ei kiinnostanut mitenkään liikaa) ja palkkaaminen olikin vähän tuskaista, aivan kuten pyrrillä. Pyrri vaan kun ei millään malttanut lähteä hajujen luota, toisin kuin spanieli, joka kutsusta saapui paikalle, söi namin ja treenit jatkui. Paavo oli edelleenkin ihan lahna, mutta ehkä tämä tästä. Ainakin se teki kivat kontaktit ja osasi edelleenkin lähteä takaakiertoon vähemmän kauempaa lähettämällä.

Että sellasta. Ei meille oikeen mitään muuta.