Etelään paluu on alkanut melkoisella rytinällä. Mukaan on mahtunut pieni huolestuminen, kun pienelle spanielille puhkesi yks kaks ärhäkkä hiiva korviin ja tästä johtuen (?) koko koira oli taas todella suruisan oloinen. Nyt ovat korvat puhtaat ja pieni perkele taas omaa häntää heiluttava itsensä. Vanhalla koiralla vaan nämä yllättävät ärhäkät sairastelut pistävät vain miettimään, onkohan taustalla jotakin muuta ehkä vielä jotain vakavampaa.
Ollaan myös käyty pari kertaa tämän vuoden puolella osteopaatilla ja takapää on lähtenyt aukeamaan ihan huikeeta vauhtia. Nyt viime kerralla vain huomattiin, että Paavon niska on aivan tukossa ja osittain oli kuulemma jopa kosketusherkkä. Tuon kaltainen tukoskin voi osaltaan selittää äkillisen hiivan ja olemuksen. Kotihoidoilla ollaan kuitenkin saatu hommaa eteenpäin, kun osteopaatilla saatin niska jo reagoimaan hoitoihin.
Toistaiseksi kaikki on kuitenkin taas hyvin ja sainpa muutaman kyyneleen tirauttaa onnestakin, kun muutamana aamuna huomasin, että pieni pappapanieli venytteli takaosaansa oikein makoisasti.
Ostin tuossa jokunen kuukausi sitten koulun kautta Handy Cure hoitavalaser-laitteen ja tehnyt sillä nyt ihmiskokeita (kaikki koekaniinit ovat joutuneet toteamaan, että auttaa!) ja erityisesti Paavoa olen laitteella läpi käynyt, kun iltaisin pieni spanieli nukahtaa sohvalle vierelle. Paavolla olen käynyt läpi niin lanne ja lantion alueita ja selkärankaa ollaan laseroitu nikama nikamalta. Välillä tehon ja vaikutuksen huomaa välittömästi, kun löytää sen the kohdan lantiosta ja etutassu (sitä, mitä jyrsitään), alkaa värähdellä.
Koulussa käsiteltiin viimeksi myös aihetta nivelten mobiloisointi ja sitä, kuinka jo pelkästään varpaita pyörittelemällä saattaa saada koko kropassa ihmeitä aikaan. Pyöriteltiinkin itse omat nivelet auki aamujumpaksi ja erityisesti niskan jäykkyyden poistaminen tai helpottaminen pelkästään pottuvarmasta mobilisoimalla sai hymyn huulille.
Voin sanoa, että aamuisin minut näkee ravistelemassa koko kehoa ja pyörittelemässä varpaita jo ennen aamuteen juontia, joskos minunkin niskat ja hartiat olisivat vielä joku päivä kunnossa.
Ego on taas ollut mitä mainioin agilityssa. Tippa linssissä olen saanut juosta Egon kanssa treeneistä pois, kun olen tajunnut, miten helposti me vedettiin kokonainen rata ja vähän pidempikin puhtaasti. Itsenäisesti kun ollaan treenattu ongelma-alueita, olen saanut huokaista vain, niin mitä ongelmia? Erityisesti kepit ovat edistyneet rytinällä ja nyt ollaan siirrytty kontaktien pariin.
Sunnuntaina käytiin uimassa Sintun ja Paven siskon tytön Lotten kanssa Petbrossilla, jossa vietettiin "ui koirasi kanssa" päivää. Siispä myös minä pääsin altaaseen märkäpuvissa lillumaan. Onni oli, että toinen näistä kaveruksista rakastaa ylikaiken vinkuleluja, kun toinen taas syttyi tennispalloista. Ei tullut ongelmia, kuka hakee mitäkin vedestä. Tässäpä muutama Sintun ottama kuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti