15.3.2017

Hei me lennetään

Viimeisimmästä kirjoituksesta on kulunut jo miltei vuosi ja ajattelinkin aluksi aloittaa kokonaan ihan uuden blogin. Laiskuus ja tämän blogin kuvat (ja niiden suht helposti löydettävyys) kuitenkin veivät voiton.



Koottuina selittyksinä hiljaiseloon kerrottakoot
1. Tietokone sanoi poks. Hankin syksyllä uuden
2. Kamera sanoi poks. Hankin juuri uuden ja nyt sekin meni korjautettavaksi
3. Ei olla tehty mitään muuta kuin pari mainittavaa asiaa.
4. Päivittelen kuvia facebookiin ja instagrammiin, innokkaimmat ovat voineet käydä katselemassa sieltä laadukkaita kännykkäotoksia (puhelimenkin muuten jouduin uusimaan tuossa syksyllä)



Mutta siis
Tämä savolaiskolmikko ovat nyt virallisesti Espoolaisia. Allekirjoittaneen työpaikka on jossain keskellä Nuuksiota porojen parissa ja jos auto sattuu olemaan käytössä tai työvuorot muuten vain piiiiitkiä läpi viikon, myös karvakaksikko on aiheuttamassa pahennusta keskellä kansallispuistoa.

Egon elämään oon kuulunut aikuistuminen, kepokanditaatilta kehujen kerääminen (ja herkkujen huijaaminen) sekä minun varjona oleminen.


Viime keväänä Egon selkäkuvat virallistettiin ja silmätkin kuvattiin, jostain syystä useiden puheluiden, tuulesta temmatun (?) summan maksamisen ja useiden voimasanojen käyttämisen jälkeenkään silmäkuvat, eivät koskaan ole lähteneet eläinlääkäriltä kennelliittoon virallistettaviksi. Mutta sanottakoot, että edelleenkin kaikki oli hyvin ja silmällä näkkee vähän turhankin tarkasti. Selkäkuvien kanssa käytiin vähän samanmoinen taistelu, kun aiempia epävirallisia selkäkuvia en ollut itselleni pyytänyt ja jostain syystä ei tuntunut olevan millään tavalla neuvoteltavissa, että ne minulle lähetettäisiin näin jälkikäteenkään, joskos niistä olisi selän saanut viralliseksi lausuttua.
Ego kävi siis toistamiseen selkäkuvissa ja kaikenmaailman puomilta hyppimisten, aata kohti päin juoksemisen ja ties minkä muun törmäilynkään jälkeen, rangasta ei löytynyt niin mitään moitittavaa. Tavallaan tämä tieto huojensi allekirjoittanutta, koska Egon meno välillä näyttää vähintäänkin itsetuhoiselta touhulta. Lonkatkinhan siinä tuli uudelleen kuvattua ja eläinlääkärin niitä tiiraillessa ja uteliaana kysyttyä, mitkäs lonkat virallisesti on (B/B), ilmoitti, että todella nätit B-lonkat ovatkin. Melkein olisi a:takin veikannut.
Agilityssa ollaan tässä vuoden aikana käyty suunnilleen yhden käden sormien verran. Kotona meillä on nykyisin pieni takapiha, josta löytyy ikeaputki ja ja lastenjakkara, joten jonkinnäköistä temppuilua on kuitenkin harrastettu. Myös alkeellinen pk-jälki on kuulunut virikkeisiin, mutta muuten vähän hiljaista on ollut. Onneksi sisko asuu nykyisin koiransa kanssa lähes naapurissa, niin saavat innokkaimmat riehua viikottain keskenään.
Ja sitten Paavo.
Voi Pappa.
Paavohan täytti syksyllä virallisesti kymmenen! Vauhti ei ole juurikaan hiipunut ja pääkopassa olisi vielä tilaa järjenkäytölle ja fiksuille päätöksille (se jääkaapinoven avaaminen ei ole fiksupäätös!), etenkin kun tässä viime aikoina kroppa ja vauhti eivät ole nyt kohdanneet toisiaan.
Paavo kävi viime vuonna useissa näyttelyissä. Tähtäimenä oli saada poika valioksi, koska passia hakiessa eläinlääkäritarkastuksessa todettiin kivesten olevan eriparia. Tämä tarkoittaa kivessyövänriskiä, eli kastroiminen olisi paras ennaltaehkäisy tilanteeseen. Yöunia ei kuulemma kuitenkaan tarvinnut asian takia menettää, mutta jossain välissä lienee kastroimisen aika.

Paavon näyttelytuloksia:

Kuvan (c) Tiina Janka

Ensimmäiseksi Paavo pääsi kasvattajatädin kanssa Viroon kahteen näyttelyyn. tuloksina molempina päivinä (2x) ERI/1, PU1, ROP, ROP-VET, VET-SERT

Tuomari: Elena Ruskovaara
Gorgeous veteran in excellent show condition for age. Exellent body, nice eyes, very typical masculine head, typical neck, ja sitten loppuu minu käsialantulkkaamistaidot, jotain beutiful effective jotain, correct hännänkanto ja excellent jotain & jotain.


Tuomari: Beata Petkevica (noin suunnilleen suomennus)
"Noin 10-vuotias, ikäisekseen hyvässä kunnossa. Lovely pää ja ilme. Voimakas runko, oikeanlainen ylälinja, liikkuu erinomaisesti pitkällä maata voittavalla askeleleella. My Best jotain"


Seuraavat näyttelyt olivat Kouvolassa ja Heinolassa.

Tuomari. Hilkka Salohalla ERI/3
Kooltaan ja mittasuhteiltaa kohta 10v hyväkuntoinen uros. Hyvä purenta ja silmät muodoltaan, mutta saisivat olla hieman tummemmat. Kookkaat korvat, hyvä kaula ja ylälinja, , Hyvät kulmaukset, eturinta ja runko. Erinomainen luusto ja käpälät. Ikä näkyy karvapeitteessä ja värissä. Liikkuu ahtaasti takaa, muuten erittäin hyvin.


Tuomari Beata Petkevica ERI/1, SA, PU2, SERT, VSP-VET
Melkein 10-vuotias. Lovely Type. Oikeat mittasuhteet. Erinomainen pään tyyppi. Erinomainen sivuprofiili(?), silmienväri voisi olla tummempi. Kompakti kroppa, oikea ylälinja ja rinta. Hyvä liike hännässä(?). True temper for breed. Liikkuu erinomaisesti ikäisekseen.

Tuuloksessa olikin 2.10 seuraavat näyttelyt.


Tuomarina Kirsi Nieminen ERI/2, SA, PU3, Va-SERT
Erinomainen tyyppu. 10v veteraani. Esitetään erinomaisessa kunnossa. Hyvä pää, viehättävä ilme. Rodunomainen ylälinja. Hyvä eturinta, voimakas runko. Korkeat kintereet. Tasapainoisesti kulmautunut. Sujuvat liikkeet


Hyvinkäällä oli suuri SPanieliliiton päänäyttely.
Tuomarina Daphne Bailey ERI/1, SA, VSP-VET (pahoittelen suomea ja englantia sekaisin...)
"Super oldie! So typical in head! Vaikka turkki on hieman kihara, hänet silti esitetään hyvässä kunnossa. Vahva luustoiset jalat. Laajat reidet, Liikkuu erinomaisesti


Näyttelyvuosi huipentui messukeskuksen helsinginvoittajanäyttelyyn. Sinne oli kasvattajatäti ilmoittanut Paavon vain siksi, että Paavo pääsi Tiinan kanssa nappaamaan Vuolasvirtapalkinnon.
TuomarinaJari Partanen ERI/2
"Hienossa kunnossa oleva 10v veteraani. Kaunis pää, oikeat linjat. Hyvä kaula ja ylälinja. Täyteläinen runko. Arvokkaat liikkeet. Ikään sopiva turkki. Hienosti esitetty"

Jossain välissä Paavo pääsi myös tampereelle näyttelyihin. Tuolloin Kepo vietti ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) kaksistaan vietetyn päivän Egon kanssa. Hox! Molemmat ovat yhä hengissä ja kepo pysynyt maisemissa
Tuomarina toimi Sanna Kavén ja tuloksena oli EH/2. Muuten olisi tullut sileä eri, mutta Paavo oli tuomarin mieleen liian tuhdissa kunnossa. Arvostelun olen hukannut johonkin, mutta muistaakseen aika samoilla linjoilla oltiin muiden tuomareiden kanssa.

Kiitokset siis Kasvattajatäti-Tiinalle näyttelyihin patistamisesta, Niinalle Paven turkin huollosta (näkyy, kun ammattilainen on asialla) ja Jannille Paven lihashuollosta!

Muuten Paven arki on ollut pupujen jäljestämistä, sekä erilaista hallittua jäljestämistä noin niin kuin muutenkin.
Nyt kymmenen vuoden iässä vain Paven vanha selkävaiva (Neljä vuotta sitten sattui pieni onnettomuus. Kirjoitan todennäköisesti tästä oman kirjoituksen, kunhan selkä on saatu taas hyvään kuosiin) aloitti pitkän hiljaiselon jälkeen kunnon oireilun noin kuukausi sitten kertaheitolla. Olin aika varma, että tämä oli nyt tässä, niin kipeässä kunnossa en ole koiraani nähnyt. Siispä viestiä Jannille, aikaa osteopaatille ja varmuuden vuoksi vielä eläinlääkärireissu. Takaraivossa kun oli pieni pelko siitä, ettei tämä nyt ole vain selästä johtuvaa kipua.
< Janni ilmoitti, kuten syksyllä aina ennenkin, että muutamia tukoksia löytyi, rangasta reagoi, kuten aina, mutta mitään, mikä viittaisi noin äkilliseen kipuiluun ei löytynyt.
Siispä itku kurkussa eläinlääkärille.
Helpotuksen huokaus taisi päästä, kun jälleen veriarvot ja kaikenmaailman muut testit kertoivat pojan olevan muuten kunnossa, mutta takaselkä oli selvästi kipeä. Siispä kipulääkettä ja odottamaan seuraavan viikon alkua ja osteopatia-aikaamme.

Osteopatia olikin meille uusi tuttavuus. Ollaan Paavoa hoidettu hieronnalla ja fysioterapialla ja nyt Janni opiskellut kraniosakraalihoitoa, mutta osteopatiassa oltiin ensikertalaisia.
Ja takaahan sitten löytyikin vaikka ja mitä, muunmuassa täysin liikkumaton ranka... Takaa löytyi myös sidekudosta, jota lihakset olivat tuottaneet aikaisemman tapaturman vuoksi ja sidenestettä lähdettiin aukaisemaan liikkeelle.
Seuraava aikamme on huomenna ja toivotaan, että rankaa saadaan entisestään auki. Toki tuttuni vinkkasi, että akupunktiot ovat joidenkin rotujen piireissä myös suosittuja ja toimiviksi hoidoiks todettuja hoitokeinoja, etenkin jos spondyloosia epäilee.

Jospas tuossa nyt olisi riittävästi infoa ensimmäiselle tekstille.
Palataan asiaa selkäkirjoituksin ja Crufts 2017-mietteillä myöhemmin! Kuvatkin tulevat pian, kunhan tämä minun personal tietokonenettiasiantuntija tulee ottamaan muutaman asetuksen pois, niin saan kuviakin lisättyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti