Kato kun mä tanssin

Pitkästä aikaa näyttelyt takana ja mä luulen, et kunhan joku kertoo, miten saan Paavon turkin samanlaiseksi, kun se on aina trimmaajalta tullessa, niin jatkamme viimeisten sertin metsästystä.

Koska kyllä, muuten tämänpäivän arvostelu on pelkkää positiivisuutta, mutta laitetaan skaba pystyyn, etsi arvostelusta SE kohta, miksi me ei saatu SA:ta ja sitä kautta SERTiä, koska tuomarisetä Matti Tuominen ei liiemmin ERIä uroksille antanut.
Mutta mie ihan oikeasti YRITIN. Mutta en vaan saanut noita kivoja laineita ja kikkaria kuriin. En vaikka yötöiden jälkeen käyttäessäni Paavoa metsässä pikapissalla, Paavo päätti itse peseytyä pienessä metsälätäkössä. Ei muuta kuin vielä aamun pikkutunneilla silkkishampoot niskaat ja sormet ristiin, että NYT onnistuu... Ei onnistunut. Se oli ja pysyi kiharana. Mutta sen verran olen rimmissä harjaantunut, että olin elämäni ekaa kertaa tassujen rimmaukseen tyytyväinen. Se on jotenkin ollut aina minun inhokkikohta trimmata, koska tassuista ei tule _ikinä_ hienot. Nyt tuli. Edistystä.

Mutta joo. Kuusi urosta, joista Paavo depytoi viimeisenä VET-luokassa. Tuomarin kysyessä Paavon ikää ja todetessa, että Paavo ei ole vielä 10+, kuten hyvin moni ohikulkija päivän aikana luuli, tokaisikin teltalle mennessä "Hyvin on harmaa tarttunut jo." Noh mitäs sitä. Paavo seisoi, heilutteli häntää, allekirjoittanut osasi näyttää hampaat ja juosta oikeat kuviot. Tässäpä siis arvostelu ja lopputulos tosiaan ERI/1, ROP-VET

8,5v. Erinomaista tyyppiä oleva kaunislinjainen uros, jolla hyvä luusto. Kaunis pää & ilme. Oikea ylälinja. Vahva luusto ja hyvä runko. Miellyttävä kehäkäytös. Turkki ei parhaimmillaan. Liikkuu hyvin. Esitetään hyvin.

Ja koska pari tuttuamme vakuutti, että meidän roppiveteraaneina jäätävä vielä isoon kehään pyörähtämään, päivämme venähti hieman. Ison kehän tuomari tykkäsi kovasti rapsutella Paavoa ja kaiken "tuituitui" puhelimisen jälkeen kysyessään Paavon ikää, myös tämän tuomarin ilme oli näkemisenarvoinen. Vissiin 8,5 vee ei ole mikään "tuituitui" ikä sittenkään.

Tässä vaiheessa on pakko huomauttaa, että kyseinen tuomari on ollut Paavoa ennenkin arvostelemassa. Tuolloin tulos on ollut EH/1 ja piti ihan etsiä arvostelu käsiin. 2,5vee Paavon otsapenkereestä ja kapeasta alaleuasta on tuolloin valitettu, samoin kapeasta rungosta. Vissiin siis on poika tässä vuosien varrella kehittynyt niin henkisesti kuin fyysisesti, hyvään suuntaan tietenkin.

Ennen Egoon ja agilitykuulumisiin siirtymistä, on myös kerrottava, että kesäkuussa Paavo pääsee kokeilemaan taitojaan lyhyellä pk jäljen alkeiskurssilla. On ollut vähän huono omatunto, kun Ego on päässyt agivalmennuksiin ja treeneihin ja kaikkea kivaa, Paavon jäädessä joko mummolaan tai autoon. Noh toivottavasti tämän päivän halit ja sylissä istumiset näyttelypaikalla hieman ja paikkasivat yhteisten laatuhetkien puuttumista. Toki arjessa yhteistä aikaa saadaan, kun käyn koirien kanssa ihan kaksistaan aina metsälenkkeilemässä ja kotona treenaillessa toisen pojan ollessa toisessa huoneessa, mutta siinäpä onkin hyvin pitkälti Paavon kanssa ollut yhteinen laatuaika.

Mutta siihen agilityyn. Egon kanssa tosiaan keskiviikkona aloitettiin Pro Perrolla treenaaminen ja ekalla kerralla, kuten Harrikin sanoi, tuskin hiki tuli. Ego oli jotenkin tosi jännä uudessa hallissa. Ego ei rähjännyt, tullut ranteeseen tai muutenkaan ollut oma zäpäkkä Ego, jonka olisin mielläni näyttänyt ja sanonut TÄSTÄ minä kerroin. Ehei, Ego purki stressinsä haistelemalla kenttää ympäriinsä. Harri kuitenkin näytti ymmärtävän tilanteen ja jo ennen treenien alkua, ennen kuin Harri ede Egoa näki osasi Harri jo kertoa vähän Egon sikiövaiheista ja selittää, miksi Ego on Ego. Todettiin treenien lopussa, että kertomus osui oikeaan. Positiivista reeneissä oli se, että Harri oli ehdottomasti sitä mieltä, että kyllä me saadaan Ego "rauhalliseksi" menijäksi ja keskittyminen hommaan ja esteille irtoamaan. Innolla odotan.