Oppii pitään pään ylhäällä katseen kohti taivasta

Ja vaik kaikki ei ain onnistu pitää panna parasta

Keskiviikkotreenien teemana oli puolenvaihdot ja tänään meille treenejä piti valmentajaharjoittelija Mari. Hyvät oli treenit, vaikka kepit meillä nyt pissii. Ego haki kepit ihan superisti, mutta nyt ollaan taannuttu siihen tasoon, ettei kepeillä saa edistää, yhtään. Mielummin antaa koiran mennä väli tai kaksi edellä, mutta eteen en saanut yrittää mennä. Noh tiedänpähän, mitä tahkotaan yksin treenatessa...

Tehtiin rata pätkissä ensiksi esteet 1-8 eli lopetettiin kepeillä. Aluksi oli juoksu"suora" pari hyppyä, putki ja pituus. pituudelta piti saada koira kääntymään tiukasti takaisin päin ja siitä alkoikin sitten valssirumba parin hypyn verran. Ego oli tällä pätkällä ihan mahtava. Vaikka vauhtia oli, Ego teki niiiiiiin pienet käännökset (etenkin sillä pituudella!), että huhhuijaa. Kartturilla vaan meinas olla hahmottamisongelmia, missä se toinen hyppy toisen valssin jälkeen on. Tai siis Ego vaati tässä kohtaa sen aika reilun viennin sinne esteelle, joten ohitusyrityksiä meinasi tapahtua pari kertaa. Ja kepit avoimesta kulmasta ja täydestä vauhdista... ei ongelmia. Ongelmia oli tosiaan siinä kohtaan, kun minun ohjauskuvioni oli, että juoksen keppien päähän ja vaihdan siellä puolta, rata kun jatkoi keppien toisella puolella.

Toinen pätkä oli sitten mitä oli 9-20 esteet. Homma sisälsi yhden takaleikan (tai noh, jos olisi kerinnyt juosta koiraa edelle pari estettä niin mikä jottekoi valssi tai sitten toiselta puolelta päälle juoksu, mutta niin. Jos sanon, että olin aina auttamatta myöhässä ja osoittamassa kropallani vääriä esteitä niin riittänee kertomaan, miksei me näitä vaihtoehtoa tarkemmin edes mietitty) ensiksi piti valssailla (merkkivalssaus) ja Ego irtosi sivustakin ihan sika hienosti. Mutta sitten kun alkoi valmistella takaleikkaa parin seuraavan esteen jälkeen niin sitäpä hyppyä ei hypätty ja haettu. Ei edes silloin kun yritin juosta ihan vain vierellä, ilman puolenvaihtoa. Ei mikään narrattavissa oleva koira. Noh jätettiin homma hautumaan ja loppuradalla tapahtui ihme. Takaleikan jälkeen vaihtoehdot olivat joko juosta koiran vierellä ja lähettää hyvissä ajoin piiloputkeen tai leijeröidä putken toiselta puolelta. Ensimmäisellä kerralla minä jäädyin ihan totaalisesti ja saatiinkin aika raikuvat aploodit, koska Ego IRTOSI silleen miten se irtoaa aina irtoamistreeneissä. Minun ei tosiaankaan tarvinnut saatella pientä raidallista putkelle vaan katsoin monttu auki koiran vipellystä ja unohdin putken toisessa päässä ohjata koiran putkeen... Uusintayritys, irtoaminen toistui, tällä kertaa mentiin putkeen, kerkesin tehdä suunnitellut persjätöt, siitä valssit ja loppusuora koiran irtoamisella. Hups. Antoi vähän uutta pontta treenata irtoamista, koska jotain siellä pyrrin päässä sittenkin on.

Kouluttajamme totesikin, ettei Ego ole mikään perässävedettävä tapaus, vaan mielummin painelee mun edellä, kunhan käskyt tulevat ajoissa. Takaleikkatreenit ovat meidän kotitehtä, niissä kun oli selvää epäröintiä (todellako?), mutta niitähän me aletaan irtoamistreeniemme yhteydessä nyt ottaa.
Ja itsehän tosiaan tajusin, että se koira irtoaa juoksupätkillä sillä "eteen"-käskyllä, mitä aina hoilaankin sille irtoamistreeneissä, mutta jotenkin vasta nyt sitä tuli ihan radallakin käytettyä. Joskus mietin, miten hieno raitaeläin Ego olisi, jos kartturi vaan viitisisi vähän ajatella...

Palkintona pojat pääsivät saunaan lämmittämään lihaksiaan. En muista milloin viimeksi olisi muka pitänyt yksin saunoa.