30.3.2012

Pää on kipeä sisältä pimeä

Hohohohohoh.

Mähän sanoin. Se on joko Paavo tai minä. Nyt se olen minä.
Ai mitä? No kipeä tietenkin.
Polvihan mullon ollut pastana jo muutaman viikon ja viikko sitten treeneissä tehtiin rataa välillä linkaten mut ei se mitään. Elämä on ja kerran se vaan kirpasee jnejne.
Nyt hommaan lisättiin maanantaina pittunen yskä. Mutta yskä se vaan pahenee ja kuume nousee tai nousi... Pidän kuitenkin pääni (jota muuten jomottaa ihan kiitettävästi) ja käydään kattomassa, miltä kisapaikka näyttää. Kattellaan sitten mennäänkö radalle asti. Tähän lisätään se, että miehän olen menossa yöksi töihin. Itsehän en enää tätä yskääni huomaa, mutta äiti on vähän sitä mieltä, ettei kisoihin ainakaan enää töihin ole jäämistä. Eipä. Pitää saada pisteet kevättä varten.

Mutta niistä maanantain treeneistä. Tehtiin jotain kolmosluokan radanpätkää ja oivoi kun Pulla on hieno. Ensimmäistä kertaa meidän uralla kouluttajamme huomasi kuinka paljon vedoissa ja semmosissa käytän vastaista kättä ja juuri sitten kun olisi ehdottomasti saada Paavo kääntymään tiukasti pois väärästä putken päästä niin tietenkin olin suunnitellut vähän muunlaista opastamista (siis ihan vaan perseellä ohjaamista...), joka yllättäen pissas. Sitten mulle huomautettiin käsistä. Siis ihmeteltiin, miksi mä en tossa vaan luota vastaisen käden voimaan, kuten kaikissa muissa tilanteissa ja niinpä testattiin. Hupsista. Oikea pää löytyi tai vaihtoehtoisesti homma toimi niinkin hyvin, ettei putkeen ohjauduttu sitten ollenkaan. Siispä kisoihin mennään vastaisen käden voimalla ja kontakteilla pistetään silmät kiinni, sormet ristiin ja toivotaan parasta. Ai hyppäsikö Paavo kerran jos toisenkin jälkeen puomilla? Ei meidän Paavo...

Huomiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti