Pätkä Maaningan kisojen (krhm...) kolmosluokan jostain pätkästä joku variaatio. Alla olevassa kuvassa pissaa moni asia, mutta suunnilleen noin.
En voi sanoa kuin että just.
En tiedä miten olisin kisoissa alkuhärpäkkeen veivannut. Nyt puomin päässä oli namialusta jarruttaa koiran ja mie kerkesin vipeltää asemiin niin, että sylkkärillä poika kääntyi kepeille ja sain takaleikattua keppien toiselle puolelle. SE ONNISTUI. WAAAT.
Toinen vaihtoehto, jonka teinkin ensimmäisellä yrityskerralla, oli et persjätöllä kolmonen ja niisto kepeille ja valssi keppien jälkeen. Onnistui joo, mut aika kökköyritys.
Loppu oli meille se kompastuskivi. Minun pieni poikani kun ajattelee spanielimaiseen tapaan kaiken vähän... monimutkaisemmin. (kuva löytyy alta)
Mut kun homma onnistui (koira tajusi, et esteen voi HYPÄTÄ ilman takaakiertoa) niin jaakon idea tuli kaikille selväks. Sain radan lopussa ihailla hienoja jälkiä siivekkeen viereltä, kuinka poika oli senttejä säästellen rynnännyt keinulle).
Noh seuraava kompastuskivi. Kaksi estettä suoraan ja sitten pitäis tulla välistä. Onnistui sitten kivasti kun pakotin itseni jäämään ensimmäisen esteen tienoille ja heiluttelin nyrkkiäni koiralle riittävän selvästi. Onnistui välillä vähän liiankin hyvin...
Mut On se koira hieno. Hienosäätöö tarvitaan edelleenkin ja tullaan aina tarvitsemaan, minähän en tyydy kuin täydellisyyteen, mutta muuten homma alkaa olla kasassa. Mikkelissä nähdään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti