6.4.2011

Life is like riding a bicycle. To keep your balance you must keep moving.



Meinasin jo yöllä hehkuttaa, mutta maltoin mieleni ja meninkin blogiin raapustelun sijaan nukkumaan.

Me käytiin eilen taas ilta-agittaa ja molemmat pojat olivat taas niin maan hienoja otuksia. Ensinäkin, Ego ihan itse haki esteitä, kun minulta ei tullut tarkkoja ohjeita mihis sitten. Olin hommasta niin lumoutunut, että päätin tehdä hieman hankalampia takaleikkoja ja sylkkäritreenejä. Sylkkärit vaativat vielä työstämistä, mutta ainakin koira alkaa hiljalleen irrota. Ja meidän tämänhetkinen treenilelu on ihan vain puoliksi risainen tennispallo. Tehtiin myös Egon kanssa sivuttainen irtoamistreeni, kun kentällä oli kivasti pari putkea sijoitettu niin, että oli pakko ohjata puomin toiselta puolelta. Helppoa ja hauskaa.

Paavon kanssa teimme niin ikään sylkkäri ja takaleikkatreeniä ja sivuttain irtoamista ja vähän takaakiertoja. Oli vähän kartturilta takakierrois tekniikka hukassa, kun saksalainen muuttui huomaamatta kauniiksi twistiksi ja silleen. Mut Paavo oli liekeissä. Tiet olivat upeat ja vauhtia riitti. Tosin rimat nyt olivatkin korkeimmillaan 35cm joten edes hyppääminen ei hidastanut vauhtia. Harjoituksessa hankalin ja se harjoiteltava kohta olikin syöttiputkenpäät, jotka Paavo ohitti joka kerta ja luki tarkkaan ohjeitani. Ja oli vaan paras. Ihan oli ikävä tehdä vähän pidempiä pätkiä ja vieläpä Pullan kanssa. Se koira vaan osaa.
Paavollakin taisi olla ikävä agilitya? Ainakin aina kun Paavo tuli "puikkoihin" alkoi hirveä mökä, jos en välittömästi lähtenyt omiin asemiini.

Tänään olikin vuorossa Paavon kuratrimmiin trimmaaminen. Vielä kun saisin leikeltyä korvat, kaulan ja kynnet niin toi koira oli kokonaan kynitty. Egolta sain leikeltyä kynnet, enkä edelleenkään löytänyt epämuodostuneita tai puuttuvia kynsiä, vaikka huoneeni oven lukosta on löytynyt parikin kappaletta pyrrille kuuluvaa tavaraa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti