Yhdet treenit taas takana ja noh. Teemana oli räyräymurrrrräyräyräy....
Aluksi oli hieman opettelemista tarkoissa takanakierrätyksissä. Niitähän emme ole koskaan tehneet, näin kertoi Paavo. Oikeastaan kierrätykset ja kepit oli se kompastuskivi. Okei puomille eksyttiin pari kertaa kun olisi tietyltä hypyltä pitänyt ottaa tiukasti haltuun Paavon mentävästä välistä, mutta se sählääminen otti pannuun. Paavo onnistui jopa törmäämään pääedellä siivekkeisiin ja jotenkin tuntui, että suurimmaksi osaksi herra keskittyi siihen mökäämiseen enemmän kuin itse rataan.
Kun toisella kerralla sitten päästiin yrittää uudelleen niin volyymi oli hieman hiljentynyt, mutta kepit. En muista milloin olisimme niin loistavasti epäonnistuneet kepeillä. Ja kepithän jäivät mieltäni sitten kaihertamaan, vaikkakin muuten toisella vuorollamme rata muuten meni kivasti.
Muutenkin tänään jotenkin korostui kuinka kiinni Paavo sitten onkaan/olikaan minussa. Erityisesti kepeillä. Jotenkin sain uutta puhtia vinkua äidille, että kaipaan ehdottomasti pienelle takapihalle vähintään neljä keppiä, sillä nyt rupesi kyrsimään. Syksyllä Paavon kepit olivat niin loistavassa kunnossa ja itsenäiset, mutta nyt taas viereltä ei saanut poistua yhtään minnekään, tai pikkuinen hermoistui. Yksin ei voi keskittyä.
Myös Elmari pääsi tekemään liukkaalla matolla paria hyppyä ja aata ja jos Paavo sähläsi niin Elvis suorastaan torpedoi esteillä. Mutta se virne naamalla... Vaadin muuten aalla pysähtymisen, mikä järkytti Elvistä kovasti. Paitsi sitten kun herra tajusi, että kontaktilla istumisesta saa paljon nakkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti