sanoi Nuuskamuikkunen ihastuneena.
Minulla piti olla ihan asiaakin, kun blogin avasin, mutta mieleni tyhjeni samantien.
Lähinnä ollaan koirien kanssa vaan pötkötelty sohvalla [kyllä, Elviskin on alkanut valloittaa sohvaa muutenkin kuin etutassoilla ja päällä...] ja naksuteltu.
Löysin naksun, joten hieman olen viihdyttänyt itseäni ja koiriani tässä kuluneina päivinä.
Elvari näyttää juuri siltä, että hakisi vaikka kuun taivaalta jos pystyisi, kun taas Paavo... noh, se on Paavo. Paavo tujoittaa ja tuijottaa. Ja tuijottaa. Jossain vaiheessa pikkuinen hermostui, syöksyi maahan ja alkoi rähjätä. Se lattialla oleva kosketusalusta oli ihan turha kapistus. Varmasti ei ole Paavo koskaan ennen sellaista nähnyt. Kun Paavo sitten tajusi idean ja jos naksaus tuli liian myöhään, alkoi Pallero soveltaa temppua. Syöksyi maahan niin, että alusta jäi tassujen väliin ja painoi sitten päänsä alusta päälle. Läppäsi alustaa tosi turhautuneesti useasti. Nosti alusta suuhun ja teki noudon loppuosan [= tuli sivulle ja tapitti silmiin]. Elvis korkeintaa vähän jotain vingahteli ja nosti alusta maasta ja teki sitten alusta suussa kaikki osaamansa temput läpi. Hassua, miten naksulla saa noihin spanielieläimiin säpinää.
Agilitysta sen verran. Ilmoitin Elviksen Varpsin kisoihin 14.11, muistaakseni. Paavon kanssa haettiin kisauransa aloitteville tarkoitettuun valmennukseen. Kouluttajina olisivat Anna Ström, Mikko Nurmi, Elisa Hietalo ja Kati Huttunen. Nyt vaan kaikki pitämään varpaat ja sormet pystyssä ja ristissä ja jos muita poppakonsteja tiedätte niin tehkää nekin. Sillä ylimäärinen valmennus etenkään näiltä ihmisiltä ei voi tehdä muuta kuin hyvää.
Huomenna taas Paavon kanssa treenailee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti