Todih. Nyt on kone saatu [tosin ei edelleenkään oma, joten suurin osa kuvista edelleen kameralla], joten jotain hassun hauskaa tähän kai voisi rustailla.
Niin ja edelliseen kirjoitukseen lisäsin muutaman kuvan mökkireissulta.
Ollaan Paavon kanssa tokoiltu jonkin verran. Tai lähinnä temppuiltu, miten vain. Sain inspiraation alkaa opettaa Paavolle turhia temppuja, sillä joku tein listaa mitä kaikkea Elvis osaa. Ja hyvätavaton, että se poikahan osaa vaikka mitä! Paavon ja Elviksen ero vain on siinä, että Elviksen oppimiskaava menee kutakuinkin näin:
1. Väännetään opeteltava asia rautalangasta ja toistetaan pari kertaa, niin että koira mahdollisesta hoksaa, mistä on kyse.
2. Annetaan Elmerin rauhassa miettiä 10-15 min, mitä juuri äsken tehtiin.
3. Tehdään liike uudestaan -> Koira osaa tempun noin niin kun suunnilleen.
Elvikselle on siis enemmän kuin helppooa opettaa kaiken maailman turhat temput, siitä kun on niiiiin mukava oppia uutta ja pohdiskella ihan itse. Vanhan kertaaminen on taas Elviksestä jokin turhanpäiväisin juttu ikinä.
Kun taas Paavo... Noh olemme harjoitelleet läppäsyä pennusta asti, eikä koira vieläkään tajua, miksi ihmeessä se tassu pitäisi muka nostaa ilmaan. Turhaa ja tyhmää koko touhu. Toisin sanoen, herran hoksottimet eivät ole ihan yhtä terävät kuin Ellulla, mutta toisin kuin Elvis Paavo jaksaa kerrata vanhoja asioita samalla innolla kuin oppimisvaiheessa.
Paavon kanssa ollaan myös käytetty isoa eteistämme hyväksi ja otettu poispäin kääntymisiä ja kierrätyksiä. Sehän on pikkuisesta vallan hauskaa puuhaa, kun on ensiksi joutunut kykkimään huoneessa reilu 9h.
Muutaman kerran ollaan eksytty ihan agikentälle. Länkeni sanoi itsensä irti, kun varsin lahotukijalka lahosi lopullisesti. Pitäisi siis saada jostain uusi laudanpätkä ja väkertää uusi tuki.
Ollaan siis jätetty puomi rauhaa, samoin aa. Keinua ollaan treenattu paljon, sillä Paavo on keksinyt, että siihen puomin puoleenväliinhän voi myös jäädä ja odottaa että se keinu laskeutuu hitaasti mutta varmasti alas. Ei näin. Ollaan otettu namikipolla ja lelulla keinua ja pikku hiljaa Paavo on taas tajunnut mennä siihen kontaktipinnalle, lähes ihan päähän. Ja keinuhan kuuluu niihin lukuisiin superesteisiin, jotka on pakko suorittaa omatoimisesti pariinkiin kertaan.
Kepit ovat olleet se este, jota ollaan hiottu melkoisesti. Lähinnä verkkoja.
Opetusmetodinihan on siis se, että verkoilla käsky "hiiri" toimisi Paavolle vauhtisanana ja "kepit" [jotka ovat siis suorat ilman verkkoja] kertoisi Paavolle, ettei niitä verkkoja enää ole. Siis toisinsanoen kepeille tulisi käskys "kepithiiri". Paavohan nimittäin suorittaa verkot aika livakasti, sillä verkkojen lopussa herraa odottaa "hiiri" [lapanen, jonka sisällä vinkupallo. Paavosta kenties paras keksintöni tähän saakka]. Eilen kun sitten taas otettiin kuudella kepillä kepitystä oli herran ihan "mitäh? Minä? Mikä se semmonen käsky on?", Kyllä koira kepit haki, mutta se jatkaminen oli täysin mahdotonta. Kuka idari semmoista tekisi? Mutta kun sitten sanoin "kepithiiri" suoriutui Paavo kepeistä ennätysvauhtia itsenäisesti. WOU. Kepit näyttivät toimivan ainakin sen yhden kokeilukerran pelkällä hiiri-sanalla.
Keppejä olen ottanut myös senkin takia paljon, sillä minun on mahdottoman vaikea olla hiljaa siellä radalla. Verkkokeppejä treenatessa harjoitellessa sanan siis vain sen "hiiri" ja sen jälkeen olenkin hiljaa. Homma on siis keppien osalta jo hanskassa ;)
Elviksenkin ohjatut talvitreenit ovat nyt sitten tasokoetta vaille varmat. Olin eilen hu-pun kisoissa miltein 10tuntia töissä, äidin ja poikien toimiessa turisteina ja yleisönä. Walesiedustus kisoissa oli vähäinen, mutta sitäkin laadukkaampi. Capri ja Irma kun tekivät maxiII-luokassa nollavoiton. Kun äiti oli sitten radan jälkeen viemässä Paavoa häkkiin, oli joku tullut onnittelemaan äitiä upeasta radasta. Ehkä Paavokin vielä joskus... Elvis oli koko päivän sitä mieltä, että hänenhän kuuluisi olla radalla ja kyllä Paavoakin otti päähän vain katsoa radan vieressä kun toiset saivat viilettää radalla. Otin siis poikien kanssa rataatustumisten aikaan verkkaesteitä ja pitkään aikaan Elvis ei ole sählännyt niin paljon kolmen esteen vaativalla radalla. Ehkä olisi sittenkin pitänyt ilmoittaa edes yhdelle tämän päivän kolmosten radalle.
Muuta ei kai elämäämme tällä hetkellä kuulu. Treeniätreeniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti