On olo, kumipallonasi joskus vaikeaa

Yllä oleva biisin fiilis kertoo aika paljon tämän päivän treeneistä.

Kouluttajana toimi poikkeuksellisesti Essi Saarela ja meillä treenaajilla oli mahdollisuus esittää toiveita.
Toive nro1: Kepit
Toive nro2: Pitkiä välejä ja juoksemista [eikä allekirjoittanut ainakaan tätä ehdottanut]
Toive nro3: Pituus ja Keinu [ei hetkeen ole radoilla ollut]

Et silleen. Rata ei niin haastavahaastava ollut. Kunhan juoksi ja käänsi koiraa. Helpommin sanottu kuin tehty, ainakin meidän tapauksessa. "PUTKI! TOINEN PUTKI! Käännös? PUTKI! UUDESTAAN!" No joo. Kuten kouluttajamme totesi ensimmäisen radan jälkeen: "koiralla ainakin oli hauskaa, ohjaajalle ei ehkä niinkään."
Ensimmäisen radan korvat lukossa meiningin voi tosin laittaa osittain myös lähdön viivyttelyn piikkiin. Paavohan kaikessa hiljaisuudessa osaa vedellä niitä kierroksia, jos oikeen pitkään jätän jätkän lähtöön istuskelemaan. Nyt poika joutui istumaan tavallista pidempään, sillä pituuden kanssa "ratahenkilöt" jotain säätivät [etsivät oikeaa palikkaa] ja lähtö venyi ja venyi ja venyi...
Toisella kerralla tiukka kuri ja nollalla maaliin. Upea eläin. Niin ja vauhti oli aivan omaa luokkaansa. Ei merkkiäkään vielä muutaman viikon takaisesta hidastelusta.

Toinen rata oli fiilistelyrata, jossa siinäkin onnistuttiin lopuvaiheessa saamaan hylätyt. Paavo nimittäin keksi, että kepithän on aika kiva este. Kyllä, koira haki kepit ihan utopistisista kulmista ja eihän siihen osaa mitään muuta kuin kannustaa eteenpäin, sillä keppien suoritusvarmuutta haetaan edelleen. Ihan kivaa oli ja koiran juoksarit alkaa olla hyvällä mallilla, ainakin keinun osalta.

Toiset kaatuu, me ei milloinkaan

Valmennus. Kati ei päässytkään kouluttamaan koiransan synnytyksen ansiosta, mutta ratapohjat tuotiin hallille ja valmentajana toimi koko valmennusringin kasassa pitänyt Miira Rokka.
Koska en halua nyt jälleen kirjoittaa tuttua mantraani niin tyydynpä vain vihjeeseen valmennuksen kulusta: "Kuinkas monta nollaa teillä taas olikaan kakkosissa?" Hämmästys oli suuri, kun sain jälleen selitellä, että ainoastaan hyllyjä ykkösistä.
Rata ei vaativa ollut, ainoastaan mietittiin ja pohdittiin, kuinka koiralle voi tehdä pesäeron kontakteille ja putkille. Siis jos esimerkiksi putki on kontaktiesteen alla kuten tänään. Sain ihan hyödyllisiä vinkkejä [vaikka joka kerta oikein menikin], joita voisi jos ei muuten, niin ainakin huvin ja urheilun kannalta kokeilla.
Ja erohan oli se, että kontakteilla ei käyttäisi ollenkaan käsiä. Ei siis heittoja vaan ihan selkä suoraksi ja kädet sivuille. Putkella taas olisi lupa olla vaikka hieman matalana ja käsi ojossa. Ihan hyödyllinen erohan tuo olisi, eipähän tarvitsisi rataantutustuessa hikikarpaloiden valuessa ja naama punaisena koko viittä minuuttia pohtia ja arpoa, että kuinkas sitä nyt tällä kertaa saisikin koiran putkeen tyrkyllä olevan kontaktin sijaan ja toisinpäin.
Ja kepit olivat mahtavat! Olisi ihan kiva tietää, missä vaiheessa ollaan taas kepit tähän kuosiin treenattu?

Tunteeni kuohuivat, hetkessä ymmärsin sen, ilman sua koskaan en voi olla onnellinen

Tän viikon treenit takana, huomenna ois sitten valmennus samalla kouluttajalla.
Koska meitä oli treenamassa vain kaksi + kouluttaja eläkeläisellään, sain ottaa myös Paavolla radat.
Ja voin sanoa, että kyllä Elvis tietää kuinka usein kannattaa muistuttaa, miksi se agility on vuodesta toiseen Elmarinkin kanssa ollut hauskaa. Ei säätämistä ja katsomista, että jaaha koira sinkosi sitten tuonne naama virneessä, vaan nyt tehtiin yhdessä töitä ja yriettiin molemmat parhaamme.
Viimeksi kun Kati oli meitä koutsaamassa, Elmarin mutkat venyivät ja paukkuivat ja nyt sitten Kati päivittelikin, että ollaan taidettu oikeen työksemme ottaa noi haltuunotat... juu ei, se vaan on Elvis ja tänään tehtiin oli superagipäivä. Elvis siis tosiaan löysi kauan kadoksissa olleet pienet tiensä yhdistettynä Elviksen määrätietoiseen vauhtiin [keskittyi annettuun tehtävään eikä omiin kuvioihin] ja bolaa. Pieni kisakärpänenhän tässä pääsi taas puraisemaan... Elmari oli siis ihan mieletön, mahtava, upea ja ihan tulessa. Kaikki, mitä kokeiltiin myös onnistui. Kun piti irrota niin Elvis irtosi, kun käännyttiin, niin sitten käännyttiin. Ja kepeillä leikka onnistui joka kerta.
Ihan hetkeen en muista, milloin olisin viimeksi näin ylpeä ollut Elviksestä. Hieno sintti ja koulöuttajakin totesi, ettei Elvikselle pienet mutkat ole helppoja rakentaan takia, mutta Elmarista onkin käännöksissä helppo huomata, milloin koira on hommassa mukana. Tänään Elvis ihan oikeasti yrittio parhaansa. Pitäisi vaan muistaa tehdä myös niitäkin harjoituksia, jolloin palkkaan heti käännösten jälkeen, jotta samanlainen into jatkuisi vastaisuudessakin.

Paavon kanssa myös panostettiin ja pullakin oli taitava, mutta aa veti pariin otteeseenn niin, että koira sivuutti huoletta käskyni ja sinkosi kontaktille naama virneessä. Ei siinä, Paavon juoksarit olivat upeat, mutta eipä kisoissa paljon hyllyn saaneena lohduttaisi...
Muuten Paavokin oli upea ja erityisen ylpeä olin kepeistä. Leikka onnistui myös Paavolla ja nyt löytyi myös kauan kadoksissa ollut sukellusliike koko keppien ajan. Upeaa.
Lisäksi Paavon kanssa testattiin keppien jälkeen tilannetta, jolloin koiran kanssa juostiin keppien mittainen etäisyys seuraavalle esteelle ja yritettiin vängätä koira kauimmaiseen putken päähän. Ongelma ei niinkään ollut se syöttipää kovan vauhdin ansiosta vaan suoraan edessä oleva aa. Elmarin kanssa riitti kova karjaisu "EMPPU!", mutta Paavopa vain käänsi päänsä katsoakseen minua samalla kun kipitti aalle. Kokeiltiin sitten, että entäpä jos takaleikkaan esteellä. Vaikka virhe sattui [koira kääntyi jyrkästi syöttipäähän] oli kiva huomata, kuinka leikalla saan koiran kääntymään todella pienesti kovassa vauhdissa.
Lopulta koira meni oikeaan päähän ja matka jatkui. Paavo oli vain hieno.
Ja juuri nyt koirat ovat parhaassa vireessä, kun Paavolle seuraavat kisat olisi suunniteltu vasta toukokuulle ja Elvikselle syksyllä [ehkä]. Noh onpahan aikaa treenata ja löytää ongelmia.

ja katsomme merta niin kauan kun jaksamme

Läpimurto tapahtui viimein.
Flunssan ja reissaamisen takia en ole hirveästi Paavoa kerinnyt ja pystynyt ulkoiluttamaan ja kyllästyttäni lukemaan kasvattajien marmatusta kennelliiton laatimasta jalostusstradegiasta [Haluisiko joku ihanainen valaista, mikä siinä stradegiassa on vastuuntuntoiselle kasvattajalle niin vastenmielistä, että stradegiaa vastaan pitäisi ihan adressi allekirjoittaa? Minun silmiini jalostusstradegiassa on huomattavasti paljon enemmän hyvää kuin huonoa] päätin kehitellä Paavolle tekemistä. Naksua en löytänyt, joten naksun sijaan käytin vinkulelua. Ihminen osaa olla melkoinen palikka, sillä naksun käyttö ei ole Paavolle yhtään niin hohdokasta kuin vinkulelun äänen kuuleminen ja tämän tajusin vasta hiljattain. Paavohan ei yleensä tarjoa mitään uutta ja hämmästyttävää, jos otetaan naksulla esimerkoksi kosketusalustaa. Koira lähinnä tuijottaa ja läppäsee laiskasti alustaa. Elviksen kanssa naksu on jotain uskomatonta.
Ja sitten yksinkertaiseen liikkeeseen, joka on Paavolle tähän päivään mennessä ollut vastenmielinen ja aivan liian monimutkainen asia toteutettavaksi: tassun antaminen.
Ensiksi otettiin lihapullalla ja kotiversionaksulla, mutta vaikea naksautella, kun koira tarjoaa vain maahan menoa ja seisomista. Jos mitään ei tapahdu Paavo ryhtyy tuijottelemaan seinille. Otinpa sitten vinkulelun käteen ja päätin testata, mitä temppuja Paavo minulle näyttelee [yleensä hyppii syliin]. Pusuttelu ei auttanut. Kieriminen[!!!] ei auttanut. Pään nyökyttelykään ei tehonnut, mutta sitten Paavo tajusi käyttää kerjäämismetodiaan ja läppäsi! Kun palkkaa tuli kerran, ja toisen ja kolmannen ja... [vinkaisu ja lihapullia... Jos minulla on lihapullia kädessä niin lelu on toissijainen asia, jolla voi riehua vasta ruuan jälkeen] Paavo tajusi asian ja läppäili koko ajan tassulla. Oli suorastaan silmin nähtävissä pään yläpuolella tai sisäpuolella, miten vain, syttyvä lamppu. Eikä koiran ideat tähän loppuneet, jos vinkaisu ei tullut riittävän nopeasti niin sitten saattoi kokeilla toisellakin tassulla läppäisyä tai vaikka molemmilla tassuilla läppäisyä tai vuoronperään... Paavosta asian hoksaaminen oli kivaa ja ajattelin pitkästä aikaa terästäytyä ja alkaa opettaa koiralle hieman turhia temppuja.

Ei ihme, poikahan on päästään sekaisin.

Pitkästä aikaa eksyin Elviksen kanssa treeneihin ja voi että pieni spanieli voi mennä helposti sekaisin.
Alussa en kyllä tiennyt itkeäkö vaiko nauraakko, kun kouluttajamme toteaa: "No mut toi alkuhan teillä meni tosi hyvin." Onhan se kiva, että kolmosluokkalainen koirani menee kolmen esteen suoran edes hyvin! No joo, lähdöissä koira tärisi kauttaaltaan ja jos äänenpaino lipsui vähääkään tiukasta hieman höllemmäksi, Elvis päätti, että nyt saa tehdä omia versioita.
Mutta koiralla oli hauskaa ja kun vain muistin pitää sen äänen tiukkana ja määrätietoisena oli meno ja vauhtikin ihan kivaa :D. Ja Elviksen kepit. Namnam. Ja keinu! Keinu oli ihan tajuttoman nopea, siis sellainen, mitä olen yrittänyt Paavolle saada ja silti Elvis kyllä pesi keinullaan Paavon ihan 6-0.

Paavon kanssa harrastettiin kepittämistä ja sain olla jopa liikkumatta! Paavokin oli siis melkoisen sekaisin. Otettiin myös aata länkien kanssa ja vauhtia löytyi vaikka millä mitalla. Nyt vaan kun pääsisi paljon treenaamaan noita juoksareita niin eiköhän niistä vielä joskus hyvät tule.

Kun minä käännyin, olit poissa. Vain varjosi tavoitin.

Treenit takana ja vaikka homma meni aika lailla penkin alle niin olin kyllä yhtä hymyä. Paavo on taas terve!
Ensimmäinen rata meni koirankin osalta ihan sikailuksi. Puomia vekslattiin suuntaan ja toiseen ja jos en ollut korvan juuressa karjumassa molemmissa päissä aivan siinä vieressä niin koira loikki iloisesti kontaktit.
Mutta se juttu, mikä nyt on ollut hakusessa, oli vauhti! Minäpä menin samalla vauhdilla kuin pari viikkoa olen kolunnut, mutta hehheh. Suorilla putkilla ei mitään jakoa, että olisin kerinnyt edes puoleen väliin putkea, kun koira jo ampaisi sieltä ulos. Sain laittaa siis taas töppöstä toisen eteen ja keskittyä taas siihen vauhtiinkin käännösten kanssa.
Eka rata meni siis kuta kuinkin pipapriksi, sillä jouduin koiran vauhdin takia muutamaa asiaa soveltaa tai ainakin ottamaan uusiksi, kun olin tilanteissa täysin jäljessä.
Toisella radalla oltiin taas molemmat mietitty, että mites siellä radalla taas oltiinkaan. Minä olin ihan kateissa tietyllä esteellä, sekä ekalla, että tokalla radalla, mutta muuten tokarata meni kivasti. Toka rata tosin nyt olikin vain juoksuajuoksua, muutama esteen kierto ja taas juostiin. Kuuma tuli ja hauskaa oli. Tuo vauhti sais nyt säilyä niin minä en enää valita mistään.

Elvarin kanssa tehtiin aata jälleen ja koira oikein kurottaa alastulon ali. Naksuteltuani hetken löytyi ihan super juoksarit mutta niin... Perjantaina pitkästä aikaa Elvarin vuorolla treenaamaan, saas nähdäö mitä radoista tulee.

liian suuret luulot, liian iso suu ja tyhjä pää

Laitoin tuonne alemmaksi videon ja nyt on kyllä pakko jatkaa hämmästelyä. Videollahan näkyy selvästi, että Paavo on hidas ja laukkailee löysästi vähän sinnepäin. Olisi kiva laittaa se "kun treenattiin niin paljon ja tuo oli vika rata" selityksen piikkiin, muttamutta. Voin toki myös selittää, että se kenttä on pieni [video oikeasti suurentaa tuota tilaa], eli kiihdytyksiin ei ole tilaa, mutta kun! Niin ja Paavo oli lääkekuurilla ja tosiaan ei parhaassa vireessä, mutta että noin hidas? Hupsista.
Kyllä se ennen vaan on juossut, mutta videolla se hölkkäilee. Ja hölkkäily ei riitä. Pitää juosta. Lujaa. Voi huokaus, nyt aletaan ratkoa tätä mysteeriä, minne Paavon palo agilityyn on mennyt. Enhän minä nyt tuommoisen sunnuntaikävelijän kanssa minnekään pääse. Ehkä kolmosiin, tuurilla, mutta siihen se jää tuolla vauhdilla. Ehkä voisin sittenkin kaivata ripausta entisestä Paavostani. Se vauhdin hurmioinen osio saisi löytyä tästä nykyisestä Paavostakin. Muuta en kaipaa.
Ja on kyllä kauhisteltava omaakin panostustani radalla. Kädet välillä missä sattuu ja muutenkin näyttää melkoisen jäiseltä menolta. Videoata on taatusti muokattu. :D

Voisiko nuo lumet jo sulaa? Päästäis kentälle. Tehtäis lyhyitä juoksupätkiä.
Täytynee ottaa nyt asiakseen alkaa taas ihan aikuisten oikeasti ja vakavasti kehittää muutenkin tuota kuntoa. Johan tässä ollaan juoksenneltu lumihangissa lyhyitä pätkiä kun tiet ovat onnettomasti hiekoitetut ja ladut täynnä koirien vihaajia.
Peräänkuluutan myös kesän. Tai edes kevään ilman lumia.
Pitäisi tehdä koulutehtäviä, mutta kunto-ohjelma menee nyt edelle.